Minulta on usein kysytty, miksi lähdin mukaan politiikkaan. Miksikö? Vastaus kysymykseen löytyy oikeastaan yhdestä kaverista, jonka olen tuntenut kauan. Tämä kaveri syntyi ei-niin-toivottuna nuorille vanhemmilleen avioliiton ulkopuolella ja kasvoikin isoäitinsä suojissa. Varhaisessa teini-iässä ja pahimmassa murrosiässä kaverin isoäiti kuoli ja hän tuli huostaanotetuksi äidiltään, joka ei kyennyt hoitamaan pikku hiljaa ongelmiin ajautuvaa lastaan. Kaveri joutui tai ehkäpä pääsi oppilaskotiin, jossa hän sai asiansa oikenemaan mm. koulunkäynnin suhteen.

Puolitoista vuotta oppilaskodissa vietetyn ajan jälkeen kaveri pääsi asumaan kaupungin tarjoamaan tukiasuntoon, mutta elämä oli vielä hakusessa, vaikka ammattikoulukin oli saatu kunnialla suoritettua loppuun ja armeija käytyä. Keskellä elämänuran etsimistä kaveri löysi harrastajateatterin, jossa tutustuinkin häneen paremmin. Kaverin sosiaaliset taidot, itsensä ilmaiseminen ja ennen kaikkea silmin nähden parantunut itsetunto auttoivat häntä pääsemään tukevammin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään.

Sittemmin kaveri valittiin työpaikkansa luottamusmieheksi ja hänen kiinnostuksensa yhteiskunnallisia asioita kohtaan heräsi. Kaveri lähti mukaan politiikkaan ja tuli valituksi kuntavaalien kautta kotikaupunkinsa valtuutetuksi. Värikkäiden vaiheiden jälkeen elämä asettui uomaansa. Syrjäytymisvaarassa olevasta ihmisestä oli tullut yhteisten asioiden hoitaja ja yhteiskuntavaikuttaja. Ja kuka tämä kaveri sitten on? Hän on Jukka Hämäläinen.

Elämä on opettanut minulle kantapään kautta, että kun ihminen tarvitsee apua jaloilleen pääsyyn, on sitä löydyttävä. Siihen me tarvitsemme yhteiskuntaa. Siksi myös sen tukemat erilaiset tukipalvelut ja harrastusmahdollisuudet avaavat monelle väylän sosiaaliseen, ihmisarvoiseen elämään.

Tästä kumpuaa haluni ja motivaationi auttaa niitä yhteiskunnan jäseniä, jotka apua tarvitsevat. Tähän liittyy vaatimus siitä, että talkoissa on oltava kaikkien. Ei vain niiden joilla on halu, vaan myös kyky ja resurssit auttaa.

On aika laittaa kiertoon aikanaan saatu apu.