Saako pääministeriä kritisoida?

Tätä kysymystä on viime päivinä pohdittu ankarasti, tai paremminkin sitä saako pääministeri esittää oman näkemyksensä ja vastauksensa kritiikkiin häntä kohtaan? Vastaus molempiin kysymyksiin on mielestäni kyllä. Kritiikkiä, palautetta ja niihin vastauksia tulee saada antaa ja niitä vastaanottaa loukkaantumatta. Siis kenenkään loukkaantumatta.

Seuraavaksi tulee kysymykseen se, mikä sitten on kritiikkiä? Kritiikki on perusteltu näkökanta, jolla argumentoidaan kritiikin kohteen toimintaa, tekemisiä ja sanomisia. Kritiikki on yleensä luonteeltaan mielipide, mutta sen pitäisi kuitenkin perusteluissaan pitäytyä tosiasioissa.

Erikseen on sitten puhdas mielipide, joka ei välttämättä tarvitse edes perusteluja. Jos joidenkin ihmisten arvomaailmat eivät kohtaa, voivat osapuolet mielipiteenään sen toisilleen todeta ilman vihamielisyyttä, loukkaavia sanoja tai provosoimista ja siitä provosoitumista.

Kritiikkiä ei mielestäni enää ole se, että mielipide esitetään juurikin ilman perusteluja vihamielisenä, loukkaavana ja provosoivana. Tämä onkin yleensä tarkoitushakuista. Usein motiivit löytyvät myös kritiikiksi naamioidun vihamielisen mustamaalamisen taustalta.

Otetaan yksinkertaisia esimerkkejä. Pääministeri Sanna Marinia kritisoidaan huonosta johtamisesta. Tähän voi olla joillakin hyvinkin erilaiset perusteet ja näitä on nähty viime aikoina. Tästä pääministerillä ei ole mielestäni syytä loukkaantua. Pääministeri voi olla jonkun mielestä tyhmä ja henkilö voi olla aidosti tätä mieltä, ilman että hän sitä perustelee. Taaskaan pääministerin ei ole syytä loukkaantua.

Sitten onkin eri asia, jos pääministeri on jonkun mielestä tyhmä, huono tai osaamaton, koska hän on nuori. Tai koska hän on nainen. Tai pahempaa; koska hän on nuori ja nainen. Tuollaisen väitteen esittäjän pitäisi todistaa että kaikki nuoret tai naiset ovat kelvottomia pääministeriksi. Tämä onkin jo sitten provokaatiota, jolla on tietty tarkoitusperä ja motivaatio. Pääministerin ollessa kyseessä, se on miltei poikkeuksetta poliittinen. Halutaan sanoa että vääränlainen ihminen on valittu hoitamaan tehtävää, ilman että väitteelle on mitään järkevää syytä.

Pääministeri voi hyvin helposti ohittaa yksittäiset ja aiheettomat asiattomuudet eli tarkoitushakuisen provokaation, mutta jos häntä ryhdytään maalittamaan, on sen torjuminen vaikeaa. Vielä vaikeammaksi se käy, jos maalituksessa on mukana media.

Median tehtävä on toki kritisoida valtaapitäviä, mutta edellä kuvatun mukaisesti kritiikin ja mustamaalamisen ero saattaa unohtua, tarkoituksella tai ei, myös joskus medialta. Pääministeri Sanna Marinin kohdalla tämä raja on viime aikoina ylitetty melko räikeästi.

Siksi on mielestäni kohtuullista, että pääministeri voi myös vastata näihin asiattomuuksiin, eikä hänen tarvitse alistua jatkuvan nälvinnän kohteeksi, josta jopa häntä itseään syytetään, kun hän antaa vastauksensa häneen kohdistuvaan nälvintään.

Kirjoittanut Jukka Hämäläinen

Linja-autonkuljettaja, pääluottamusmies ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.