Miltei kaikki teollisuuden, palveluiden ja julkisen sektorin toimialojen työnantajien viesti on ollut viime aikoina selvä. Suurin ongelma on osaavan ja työkykyisen työvoiman saatavuus. Yhdenmukainen on myös viesti siitä että tätä työvoimapulaa paikataksemme tarvitsemme rajusti lisää maahanmuuttoa. Suomalainen syntyvyys on laskenut jatkuvasti ja eläkkeelle poistuvaa työvoimaa eivät korvaa työelämään valmistuvat ikäluokat. Koulutuspaikkoja on jouduttu vähentämään, koska paikkoihin ei ole hakijoita riittävästi.
Työperäinen maahanmuutto paikkaisi kyllä työvoiman saatavuutta, mutta onko Suomi sittenkään houkutteleva maa muuttaa töitä tekemään? Sama työvoimapula vaivaa useimpia eri maita ja jokainen kotimaastaan muualle töitä etsimään lähtevä mietti millainen ostovoima hänen palkallaan tulisi olla. Palkan ja ostovoiman lisäksi muuton kohteena olevan maan tulisi olla houkutteleva myös ilmastoltaan. Tällä en tarkoita pelkkää fyysistä ilmastoa ja sääolosuhteita, vaan myös henkistä ilmastoa. Tässä suhteessa Suomi ei ole kovin korkealla houkuttelevuudessaan.
Useimpien alojen työnantajajärjestöt tunnistavat siis tarpeen saada työperäistä tai työllistymiseen tähtäävää maahanmuuttoa, mutta samaan aikaan vaaditaan työn tekemisen olevan aina kannattavampaa kuin kotiin jääminen sosiaali- ja työttömyysturvalla. Yleensä tällä halutaan sanoa kiertäen, että sosiaali- ja työttömyysturvaa tulisi leikata. Tätä esittävät myös muutamat poliittiset puolueet omissa ohjelmissaan. Tämä on jo nyt melko mahdotonta, sillä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti huomauttanut Suomea liian matalasta sosiaali- ja työttömyysturvasta.
Ainoaksi lääkkeeksi jää siis työnantajille kivuliaaksi osoittautuva yleisen palkkatason selkeä, inflaatiota tosiasiallisesti korjaava korotus. Tällä hetkellä useimmat sopimusalat ovat neuvottelemassa näistä palkoista ja neuvottelut tuntuvat junnaavan paikoillaan. Signaali on jälleen kerran ettei palkkoja voida korottaa työntekijöiden tarpeen mukaisesti. Ikävä kyllä, mutta näyttää myös siltä että asiaa joudutaan ratkomaan kaikille osapuolille hankalimmalla tavalla eli työtaistelutoimenpiteillä.
Toivoisin työnantajien leiriin kaukokatseisuutta ja visiota siihen mikä heidän omasta mielestään on suurin ongelma. Työvoima on investointi, johon on sijoitettava riittävästi palkkojen ja työehtojen muodossa. Tästä ei saa muodostua meille kilpailukykyongelmaa työvoiman saatavuudessa sekä Suomen oman maastamuuton, mutta myös Suomeen maahanmuuton osalta.
Share this content:
Vastaa