Kotimaisessa elokuvassa Muhoksen Mimmi (1951) on laulu, jonka kertosäe menee näin;
”Oli hitsari -Heikki ja rappari Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri -Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
ja pelin aina hävisi se köyhä jarrumies”
Politiikan pelissä ei ole kiva olla jarrumiehenä, vaikka niitäkin usein tarvitaan. Kun tehdään uudistuksia ja korjataan vanhaa, ei ihan aina mennä välttämättä parempaan suuntaan. Kun suomalaista yhteiskuntaa on vuosien saatossa kehitetty melkoisen tehokkaaksi apparaatiksi, on myös välillä uhkarohkeaa lähteä tekemään uudistuksia toimiviin ratkaisuihin.
Olin itse jarrumiehenä mm. Jyväskylän katujen kunnossapitojärjestelmän ulkoistamisessa ja sen laajentamisessa . Silloin jo todettiin, että sopimusten ketjuttaminen ja laadunvalvonta tulee olemaan erittäin ongelmallista. Niinhän siinä sitten kävi, että nyt tämä järjestelmä on todettu toimimattomaksi. Jarrumies oli oikeassa, vaikkakaan se ei silloin aiemmin asiaa päätettäessä mitään auttanut. Jarrumiehenä oleminen on siinäkin mielessä raskasta, että jälkiviisaus ei ole niitä maailman viisauksista kiitollisimpia.
Väistämättä tulee mieleen, että kuunnellaanko jarrumiehiä riittävästi nykyään, kun valtaviakin uudistuksia tehdään? Yksi näistä on sote- ja maakuntauudistus. Paljon viisaita jarrumiehiä on varoitellut laukalle lähteneitä päättäjiä, jotka omien intohimojen ja intressien sokaisemina ajavat uudistuksia maaliin. Osa uudistuksista voidaan toki helposti korjata myöhemmin, jos uudistus epäonnistuu. Osaa ei edes pysty korjaamaan ilman merkittäviä menetyksiä, jotka valitettavasti maksavat veronmaksajat. Siksi pitäisi ensin katsoa, ettei tarvitse katua.
Tuon alussa mainitsemani elokuvan viimeinen kertosäe eroaa hiukan muista ja kuuluu näin;
”Oli hitsari -Heikki ja rappari Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri -Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
Mut sulhasena myhäili se köyhä jarrumies”
Share this content:
Vastaa