Koronatunnelin päässä valoa

Olemme olleet nyt reilun vuoden globaalin koronapandemian kynsissä. Aika on ollut todella raskasta meille kaikille, kun erilaiset rajoitustoimet ovat rajanneet normaalia elämää ja sosiaaliset kontaktit ystävien ja sukulaisten kanssa ovat jääneet vähiin.

Samaan aikaan kun naapurimaamme Viron koronatilanne on edelleen todella kriittinen, Suomessa maan hallitus pohtii jo rajoitustoimista luopumista asteittain ja näkymät sille että jo tulevana kesänä voisimme päästä pikkuhiljaa normaaliin elämänrytmiin ovat todellisia. Koronatunnelin päästä pilkistää valoa.

Koko pandemian hoito on ollut todella haasteellista. Rokotteiden kehittymistä sekä niiden jakelua ja rokotusten suorittamista on odotettu hartaasti. Samaan aikaan on maan hallitus joutunut tasapainoilemaan rajoitustoimien ja niistä aiheutuvien ongelmien välillä. Kaikkea tätä on ohjannut lainsäädäntö, joka ei ollut pandemian alkaessa valmis näin vakavaan kriisiin, eikä näitä lakeja ole voitu muuttaa hetkessä. Silti lainsäädännön päivittäminenkin on onnistunut olosuhteisiin nähden vähintäänkin hyvin.

Asiantuntijoiden poliittisia päätöksiä ohjaavat lausunnot eivät ole olleet ristiriidattomia ja tämä on myös muodostunut ongelmaksi päätöksenteolle. Isoksi ongelmaksi se on muodostunut varsinkin niissä vaiheissa pandemiaa, kun näitä ristiriitoja on haluttu käyttää poliittisena keppihevosena.

Nyt kun pandemia Suomessa alkaa helpottaa ja samalla kuntavaalit lähestyvät, niin poliittinen intohimo pandemialla pelaamiseksi yltyy. Oppositio haluaa ottaa viimeiset rippeet irti pandemiasta ja syyllistää hallitusta kaikista ristiriidoista, jotka pandemiaan liittyvät. Milloin rajoitustoimet eivät ole riittävät ja niistä ei pitäisi luopua, milloin taasen rajoitustoimet haittaavat liikaa ihmisten elämää ja vaarantavat kansalaisten terveyden ja turvallisuuden. Olen aivan varma, että kaikkiin toimenpiteisiin ja niiden perusteluihin löytyy hyviä argumentteja puolesta sekä vastaan. Tätä oppositio haluaa käyttää nyt surutta hyväkseen ilman vastuuta sanomisistaan.

Vauhti koronapandemiaan reagoimisesta on ollut niin kovaa, että jopa joillakin maan hallituksen jäsenillä on ollut vaikea hahmottaa missä keskusteluissa ja asian valmisteluissa on ollut mukana. On selvää että reagointi pandemian eri vaiheissa tulee olla nopeaa ja oikea-aikaista. Tähän velvottaa jo lainsäädäntö, jonka mukaan toimenpiteiden tulee olla joka hetki ajantasalla, mutta ennustaminen on vaikeaa ja toimenpiteistä tulisi kuitenkin päättää hyvissä ajoin ennen niiden toteuttamista. Samoin myös rajoitustoimista luopumisesta.

Nyt kun tosiaan näyttää vihdoin siltä, että pääsemme piakkoin rokotusten edetessä toivottavasti lopullisesti eroon pandemiasta, niin voimme samalla todeta Suomen selvinneen loppujen lopuksi erittäin hienosti vaikean pandemian hoidosta. Virhearviointeja ja sen johdosta tehtyjä virheitä on varmasti tapahtunut, mutta toivottavasti tämä on ollut samalla vahva opetus siitä, mihin joudumme nykyisessä yhteiskunnassa varautumaan ehkäpä myös tulevaisuudessa.

Pääministeri Sanna Marin lausui suuren viisauden jo viime keväänä pandemian alkaessa ja tilanteen ollessa uusi; ”Jos pyrimme täydellisyyteen, emme voi kuin epäonnistua.”

Nyt ollaan onnistuttu tekemään asiat ei täydellisesti, mutta erittäin hyvin ja se on paljon enemmän kuin monessa suhteessa muualla maailmassa. Viisaat päättäjät ja asiantuntijat ovat siitä jo tässä vaiheessa kiitoksensa ansainneet.