Joulu on antamisen ja myös samalla saamisen aikaa. Jouluna annetaan lahjoja ja useat lahjoittavat myös hyväntekeväisyyteen. Vastalahjaksi siitä saa hyvää mieltä, ehkä jokusen lahjan tai muistamisen itsekin.
Joulu ja juhla-aika korostaa tätä tarvetta antaa ja saada. Itse asiassa yhteiskunta pyörii myös arjessa samalla logiikalla. Avun antaminen ja avun saaminen pitää yhteiskunnan ja yhteisöt koossa. Meillä kaikilla on joskus tarve paitsi auttaa, myös saada apua. Kukaan ei mene elämäänsä läpi ilman toisten ihmisten apua. Jossain vaiheessa me kaikki tarvitsemme paitsi lähimmäisiämme, myös yhteiskuntaa avuksi. Toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta jokainen kuitenkin jollain tavalla.
Terve yhteiskunta pitää itsestäänselvänä sitä että kaikki pidetään mukana. Tämä vaatii sivistystä ja ymmärrystä siitä, että meillä kaikilla on erilaiset kyvyt ja lähtökohdat selviytyä läpi elämän. Jos yhteiskunta on riittävän sivistynyt ymmärtämään tämän se pystyy tunnistamaan ja kohdistamaan avun paremmin ja oikea-aikaisemmin, jotta me kaikki voimme paremmin. Vanha totuushan on se että yhteiskunta voi juuri niin hyvin tai huonosti kuin sen heikoin jäsen.
On ihmisiä jotka haluaisivat tehdä rajaa sille ketkä saavat olla osallisia hyvinvoinnista. Yleensä taustalla on ajatus, että ei olla valmiita luopumaan jostain minkä kokee omistavansa. Ajatellaan että kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan, koska juuri minäkin olen pystynyt tulemaan toimeen omillani. Tottakai lähtökohta tulisi olla juuri näin, mutta ongelma on siinä että kaikki eivät siihen pysty syystä tai toisesta. Jos me pystymme antamaan apua sitä tarvitsevalle riittävästi ja riittävän ajoissa, tukea tarvitaan paljon vähemmän.
Valitettavasti meillä on globaalisti yhteiskuntia, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää yhteisen hyvinvoinnin merkitystä. Tälläkin hetkellä koko maailma kokee energia- ja talouskriisiä yhden suurvallan, Venäjän itsekkyyden vuoksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei kuitenkaan ole sujunut varmastikaan ihan niin kuin Venäjän johto ajatteli. Se luuli voivansa alistaa naapurinsa suuruudellaan helposti ja nopeasti. Venäjä on menettänyt paitsi uskottavuutensa sotilasmahtina, myös luottamuksen kansainvälisessä yhteisössä yhteistyöhön pyrkivänä valtiona. Varsinkin Euroopan ja USA:n yhteinen tahto tukea Ukrainaa ja demokratiaa on yllättänyt Venäjän diktatuurin. Demokratiassa ja sivistyksessä on yhteiskuntamme ja loppujen lopuksi yksilöidenkin selviytymisen mahdollisuus. Ymmärryksessä tukea heikompaa yhdessä. Jos Ukraina sortuu Venäjän vallan alle, se on epäonnistuminen koko kansainväliselle demokratialle.
Moni meistä kokee tällä hetkellä hätää energian hinnan noususta ja sen johdosta muidenkin kustannusten kallistumisesta. Yhteisillä toimilla, säästämällä sähköä, asettamalla energialle hintakattoa ja tukemalla ylisuurista sähkölaskuista kärsiviä kotitalouksia, me selviämme yhdessä tästäkin. Samalla meidän on lisättävä panostuksia uusiutuvien energiantuotannon innovaatioihin, jotta voimme korvata Venäjältä tuotavan fossiilisen energian lopullisesti. Tähänkin me tarvitsemme yhteisiä ponnistuksia ja varsinkin yhteistä ymmärrystä.
Kriisien keskellä yhteisen hyvän ymmärtäminen punnitaan todella, on sitten kyse yhteisöstä tai yksilöstä. Antakaamme kaikille mahdollisuus olla osa tervettä yhteiskuntaa. Tukekaamme toisiamme ja auttakaamme heikompia. Ymmärtäkäämme erilaisuutta, silloin saamme myös itse ymmärrystä osaksemme. Antaa ja saada on tae meidän kaikkien yhteiselle hyvinvoinnillemme.
Share this content:
Vastaa