Nämä kaksi kaksi asiaa ovat nyt vahvasti vastakkain, kun Suomessa käydään sunnuntaina 23.1.2022 historian ensimmäiset aluevaalit. On melko selvää että ei ole toista ilman toista, mutta periaatteiden taisto käydään kuitenkin siitä kumpi näistä tekijöistä asetetaan etusijalle.
Jakolinja menee hyvin pitkälti perinteisen oikeisto-vasemmisto -akselin suuntaisesti. Oikeistopuolueiksi lasken tässä tapauksessa Kokoomuksen, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja LiikeNyt -puolueen. Vasemmistoa edustavat lähinnä SDP, vasemmistoliitto ja Vihreät. Nykyisessä hallituksessa olevat Keskusta ja RKP ovat tässä hyvin varovaisia kallistumaan vahvasti kumpaankaan suuntaan, vaikkakin ovat perinteisesti lukeutuneet oikeistopuolueisiin.
Kumpi sitten on tärkeämpää; hyvinvointi vai raha? Ilman rahaa emme voi tietenkään järjestää palveluita ja jossain kulkee raja, kuinka paljon rahaa voimme hyvinvointipalveluihin käyttää. Toisaalta jos emme käytä riittävästi rahaa näihin palveluihin, ihmisten hyvinvointi kärsii. Kärsijöinä ovat ensisijaisesti jo muutoinkin yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat ihmiset. Mutta kärsijöinä on aina myös koko yhteiskunta.
Sellaisille ihmisille joilla on itsenäisesti varaa kustantaa palvelunsa, on luonnollista ajatella ettei heidän tarvitsisi osallistua yhteiskunnan kustantamien palveluiden rahoitukseen esimerkiksi verotuksen kautta, jolla loppujen lopuksi kaikki julkiset palvelut kustannetaan. Tämä on hyvin tyypillistä kokoomuslaista ajattelua.
Perussuomalaiset taasen ajattelevat että palveluita on tarjottava vain kanta-suomalaisille ja kustannussäästöä tulee tehdä kaikesta ulkomaille suunnatusta avusta tai polttoaineen verotuksesta. Tämä siitäkin huolimatta että iso osa nykyisistä perussuomalaisten kansanedustajista oli edellisellä hallituskaudella nostamassa polttoaineverotusta useampaan otteeseen. Minusta he tekivät silloin oikein ja painottivat puhtaaseen lähienergiaan perustuvaa energiantuotantoa ja liikennepolttoaineiden tukemista, eikä fossiilisten, ilmastoa saastuttavien ja diktatuurisia öljyvaltioita tukevaa energiapolitiikkaa. Nyt on oppositiossa muuttunut ääni kellossa. Tämä ei sinällään kuulu aluevaaleihin, mutta tuleepahan sekin käsitellyksi tässä yhteydessä heidän nostostaan aluevaaliteemana.
Jos menemme perussuomalaisten ihmisryhmiä erittelevään hyvinvointipolitiikkaan, niin maahanmuuttajien rajallisten kustannusten jälkeen tuleekin seuraavia ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat huomattavasti suurempia ja kokonaisuutta rasittavia kustannuksia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksista suurin osa syntyy vanhusten, vammaisten ja työkykynsä syystä tai toisesta menettäneiden ihmisten palveluista. Ovatko nämä seuraavaksi perussuomalaisten lahtilistalla? Kuuluuko jakamaton ihmisarvo ja ihmisoikeudet kaikille vai löytyykö aina uusia kategorioita ja ryhmiä, joiden palveluista tulee perussuomalaisille liian kalliita, kun säästöjä ei synnykään heidän mielestään tarpeeksi?
Palaan vielä Kokoomuksen arvoihin. He asettavat siis rahan hyvinvoinnin edelle ja jokaisen tulisi kustantaa omat palvelunsa pääsääntöisesti itse. Usein tuntuu vielä siltä, että heidän mielestään ihmisen pahoinvointi on hänen oma vikansa. En toki tunne yhtään ihmistä, joka olisi synnytyslaitoksella päättänyt ryhtyä voimaan pahoin ja edistämään sitä omatoimisesti syntymästään saakka. Pahoinvointi on aina seurausta asioista, joihin ihminen ei ole pystynyt vaikuttamaan. Lapsella ei ole mahdollisuutta valita millaisen perheeseen tai ympäristöön hän syntyy ja miten se tulee vaikuttamaan hänen elämänkaarensa kehitykseen. Pahoinvointi on yleensä kierre, johon tulee aina pahoinvointia lisääviä elementtejä. Mikäli ihminen ei saa apua ongelmiinsa, kun omat voimavarat ovat loppu, kierre syvenee.
Hyvinvointi on taas seurausta siitä, että asiat ovat ihmisen kohdalla menneet oikein. Suurin osa meistä tarvitsee elämänkaarensa aikana hyvin rajallisesti yhteiskunnan tukipalveluita. Joillekin ne muodostuvat jokapäiväiseksi tutuksi. Mitä enemmän näitä henkilöitä on, sitä huonommin me voimme kaikki ja maksamme siitä enemmän verojen muodossa. Veroja voidaan toki väistää velanotolla, mutta se on ongelmien siirtämistä eteenpäin. Veronmaksajat maksavat tämän kaiken, ennemmin tai myöhemmin.
Hyvinvointi on myös henkilöstöresurssi kysymys ja se tarkoittaa juurikin sitä rahaa, jolla tämä hyvinvointi luodaan. Se ei siis ole pelkkiä seiniä tai tarvikkeita, vaan ihmisten tekemää työtä, joka vaatii arvostuksen asiallisen työkuorman, työehtojen, johtamisen ja palkan muodossa.
Hyvinvoinnin yleinen ja yhteisvastuullinen laiminlyönti aiheuttaa siis paitsi inhimillistä pahoinvointia siitä kärsiville henkilöille ja heidän lähipiirilleen, myös talouden pahoinvointia meille kaikille veronmaksajille. Siksi meidän on parempi hoitaa ensisijaisesti hyvinvointia, koska sillä hoidamme myös talouttamme. Emme voi jättää lapsillemme hyvinvointivelkaa, koska se on myös velkaa talouteen.
Siksi hyvinvointi ensin. Se on arvokkainta mitä meillä on.
Share this content:
Vastaa