Hallitusvertailua

Nyt kun eduskuntavaaleista on kulunut tasan kaksi kuukautta, on aika päivittää poliittista tilannetta ja vertailla hiukan SDP:n johtamaa hallituspohjaa ja säätytalolla uutta hallitusta muodostavaa koalitiota.

Pääministeripuolue on yleensä liima koalitiolle, sillä monipuoluehallitus tarvitsee vahvan linjan ja johtajuuden johon muut puolueet voivat riittävästi sitoutua. Tämä toimi SDP:n johtamassa hallituksessa. Ääripäät tuossa hallituksessa olivat Keskusta ja Vihreät, jotka vuorotellen kipuilivat hallituksesta lähdön kanssa lähinnä ilmastokysymyksiin liittyen. Toki tuossa hallituksessa oli muitakin hankalia yhteensovitettavia asioita, jotka liittyivät pitkälti talouteen. Kaikkia yhdistävä tekijä on taasen ollut kansainvälisyys, ihmisarvot, oikeusvaltioperiaate ja tietenkin vakavien kriisien hoito, johon jouduttiin hallituskauden aikana. Myös NATO-jäsenyys saatettiin maaliin yksimielisesti.

RKP oli tuon hallituksen, kuten monen muunkin hallituksen ”mukava kaveri”. Sen oli helppo hyväksyä lähes kaikki linjaukset ja se pääsi kaikissa vaikeissa asioissa jonkin muun puolueen selän taakse. Talouteen liittyvissä asioissa se oli lähinnä Keskustan aisan kannattelija. Muut RKP:n linjaukset myötäilivät helposti hallituksen liberaalia ohjelmaa.

Nyt hallitusneuvotteluissa RKP on joutunut sille aiempien hallitusten roolista hyvin poikkeavaan tilanteeseen. Se onkin toinen ääripää, siinä missä Perussuomalaiset ovat toinen. Siinä missä aiemmissa hallituksissa ääripäinä ovat olleet RKP:ta isommat puolueet, nyt RKP joutuu pienpuolueena yksin puolustamaan liberaaleja arvoja, eikä tilanne ”mukavalle kaverille” ole sen enempää helppo kuin mukavakaan.

RKP laski näihin hallitusneuvotteluihin lähtiessään että neuvotteluja vetävä Kokoomus ottaisi suuremman roolin liberaalien arvojen puolustajana, mutta Kokoomuksessa konservatiiviset voimat tuntuvat ottaneen niskalenkin liberaaleista arvoporvareista. Tämä oli oikeastaan odotettavissakin, sillä pääministeripuolueena Kokoomus joutuu hakemaan linjansa hallituspuolueiden painoarvon mukaisesti. Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit edustavat vahvaa oikeistokonservatiivista linjaa, joten Kokoomuksen enemmistön on toimittava myös tämän tahdon mukaan jotta tästä koalitiosta jonkinlainen hallitus saadaan kasaan. Näyttää siltä että jos tästä hallitus muodostuu, joutuu pääministeripuolue normaalista poikkeavasti olemaan se puolue joka ei joustakaan vähiten omista tavoitteistaan. Sen sijaan hallitusohjelman linja on pitkälti Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien arvojen mukainen. KD on tämän hallituksen ”mukava kaveri”, jolle kaikki käy, eikä sen tarvitse kuin olla PS:n aisan kannattajana.

Mielenkiinto kohdistuu nyt lähinnä siihen miten RKP:n ja muiden arvoporvareiden kantti kestää melko äärikonservatiivista hallitusta.