Hallitusneuvottelujen jatkoasetelmat

Ensimmäisen henkilökohtaisen yllätyksen koin Suomen uutta hallitusta muodostettaessa kun hallitustunnustelija SDP:n Antti Rinne neuvotteli Keskustan mukaan hallitusneuvotteluihin. Koko vaalien jälkeisen ajan on eri yhteyksissä veikattu vahvasti, että SDP:llä ja Kokoomuksella olisi ollut kassakaappisopimus uuden hallituksen yhteistyöstä. Eipä ollut.

Hallitusneuvotteluihin nousi Keskustan lisäksi hyvinkin odotetusti Vihreät, jota on pidetty oikeastaan varmimpana valintana hallitukseen. He olivat prosentuaalisesti vaalien suurin voittaja ja mahtuvat lähes kaikkiin muihin koalitioihin, paitsi sellaiseen jossa mukana olisi Perussuomalaiset. Myös Vasemmistoliiton ja RKP:n valikoituminen hallitusneuvotteluihin ei ollut mikään iso yllätys. SDP ja Vasemmistoliitto ovat lähentyneet vahvasti viime hallituskaudella oppositiossa ja RKP on se puolue, jonka kynnyskysymykset täyttävät yleensä kaikki nykyisen yhteiskunnan esteettömyyskriteerit.

Ulos hallitusneuvotteluista tässä vaiheessa jäivät vaalien kakkonen ja kolmonen. Perussuomalaisten kanssa SDP olisi tuskin saanut muodostettua enemmistöhallitusta ilman että mukana olisi ollut myös Kokoomus tai Keskusta. Lisänä tuossa jomman kumman porvaripuolueen hallituksessa olisi voinut olla ainoastaan Kristillisdemokraatit, jolloin enemmistöhallitusta ei olisi pystynyt muodostamaan. Muut puolueet eivät olisi lähteneet samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa.

Kokoomus on ollut hallituksessa ollessaan Musta-Pekka vuoroin SDP:lle, vuoroin Keskustalle. Ei edes Juha Sipilän johtaman Keskustan raju oikeistopolitiikka koitunut Keskustan voitoksi Kokoomuksesta. Kokoomus vain ottaa hallinnan loppuviimein kaikista hallituskumppaneistaan. Lisäksi niin kauan kun Kokoomus on hallituksessa, niin kauan Suomessa eriarvoisuus kasvaa. Antti Rinne ja SDP on tiedostanut tämän ja sen vuoksi Kokoomus on nyt ulkona hallitusneuvotteluista.

Mikäli eriarvoisuutta halutaan vähentää Suomessa, on hallituksessa oltava vahva vasemmistoenemmistö. Nyt hallitusneuvotteluihin valikoituneella koalitiolla on nähdäkseni vaalien tulokseen suhteutettuna paras mahdollisuus nimenomaan eriarvoisuuden vähentämiseen, mikä oli vaalivoittaja SDP:n suurin tavoite ja joka oli myös äänestäjien tahto eduskuntavaaleissa.

Hallitusneuvotteluista ei tule todellakaan helpot. Vaalien suurin häviäjä eli Keskusta haluaa varmasti hallituksessa kiillottaa lommoista kilpeään. Tämä vaatii kuitenkin täyskäännöksen Juha Sipilän johtaman Keskustan harjoittamaan politiikkaan. Se ei sinällään ole mikään mahdottomuus, koska Sipilä on luopumassa Keskustan puheenjohtajuudesta ja kentän väellä on suuri tarve luopua murskatappioon johtaneesta jyrkästä oikeistopolitiikasta. Paluu alkiolaiseen politiikkaan on Keskustan ainoa mahdollisuus pysyttäytyä suurten puolueiden joukossa.

Joka tapauksessa uuden hallituksen muodostaminen ei tule olemaan helppoa, eikä ole yhtään varmaa etteikö hallitusneuvotteluissa nähtäisi vielä yllättäviä käänteitä. Ja olkoon tulevan hallituksen kokoonpano mikä tahansa, hallituskauden haasteet eivät tule olemaan helppoja. Henkilökohtaisesti toivoisin, että hallituksen politiikassa tulisi näkymään vahvasti SDP:n arvopohja ja äänestäjien eduskuntavaaleissa äänestämä muutos eriarvoisuuden vähenemisestä.