Ideologian sokaisemaa vallankäyttöä

Maan hallitus yrittää ajaa uudistuksia vauhdilla läpi. Läpeä ei vain betonista tahdo löytyä. Puskemisen voimavarana on vain yhden suunnan ideologia, jonka perusteeksi ei ole mitään järkeviä argumentteja.

Sote-uudistus on vahvaa vauhtia törmäämässä omaan mahdottomuuteensa. Yhteiskunnalle kriittisiä palveluita, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat, ei ole järkevää päästää yksityisten markkinavoimien käsiin. Siitä surullisena esimerkkinä vaikkapa Britannian pikkuhiljaa luhistuvat palvelut. Silti näistä hallitus ei halua ottaa opikseen.

Työelämän lainsäädännön uudistukset ovat myös härkäpäisen hallituksen sarvien kolistelun kohteena. Alle 20 henkeä työllistävien yritysten työntekijöiden työsuhdeturva halutaan ajaa alas hinnalla millä hyvänsä. Tuo hinta ei tule olemaan halpa, sillä ammattiyhdistysliikkeen ilmoitukset vastatoimista enteilevät rajuja poliittisia lakkoja.

On suuresti ihmeteltävä, miksi hallitus ajaa kovalla hinnalla uudistusta, jonka vaikutuksista sillä on hyvin huterat arviot ja nämäkin arviot kertovat ettei uudistuksilla ole hallituksen mantraksi hokemia työllisyyttä parantavia vaikutuksia.

Yli kymmenen vuoden luottamusmiehen kokemuksella oma arvioni on, että loppujen lopuksi uudistus kääntyisi toteutuessaan työllisyysvaikutuksiltaan negatiiviseksi. Työministeri Jari Lindström (sin.) hokee ettei tarkoitus ole sallia pärstäkertoimen mukaan irtisanomisia. Uskokoon ken haluaa, mutta sellaiseksi tämä uudistus on tarkoitettu. Mikäli lakiin jää hiukankaan tulkinnanvaraa laittomasta irtisanomisesta, lakiuudistus ei poista pienyrittäjän riskiä työllistää. Pelko tulkinnanvaraisuudesta estää tunnollisia yrittäjiä edelleen palkkaamasta uutta väkeä, mikäli riski on ollut tähänkin asti heidän syynsä olla palkkaamatta uutta työvoimaa. Toisaalta, työnantajalle riskittömät työntekijät hakeutuvat yli 20 henkeä työllistäviin yrityksiin töihin, koska he saavat todennäköisesti sieltäkin töitä ja työsuhdeturva on parempi.

Jäljelle jäävät sitten pienyritykset, jotka sanovat irti jo aiemmin palkkaamansa ”ikävät” työntekijät. Näitä ovat todennäköisesti oikeuksistaan tiukasti kiinni pitävät työntekijät, kuten ay-aktiivit. Heidän tilalleen yritykset pyrkivät palkkaamaan nöyrempää työvoimaa ja keplottelevat tällaisen työvoiman kustannuksella itselleen paremmat voitot. Heille jää tosin valittavaksi juuri se työvoima, jonka palkkaamisessa on yrittäjien mielestä isoimmat riskit. Siitä ei tule syntymään järkevää yhtälöä. Epävarmuus ja epävakaus lisääntyvät rajusti työmarkkinoilla entisestään. Pienten yritysten työntekijöiden on alistuttava heikompiin työehtoihin ja palkkoihin tai tulee kenkää ja karenssia perään. Tämä ei lisää tuottavuutta eikä työllisyyttä, vaan osa työvoimasta nostaa kätensä pystyyn ja jättäytyy mielivallan ulkopuolelle jääden mielummin työttömiksi.

On tietysti päivänselvää, ettei nykyinen hallitus jätä työntekijöiden aseman heikennyksiä tähän uudistukseen, mikäli se saisi työsuhdeturvan heikennyssuunnitelmansa läpi. Seuraavaksi listalla olisi työehtosopimusten yleissitovuuden poisto, mikä tarkoittaisi edellisten heikennysten jälkeen työpaikoilla työnantajien mielivaltaista tilaa. Nyt jos koskaan on ammattiyhdistysliikkeen tehtävä kaikkensa, jotta nämä uudistukset saadaan torpattua. Emme halua paluuta 1800-luvulle. Näille ryysyläisaikaan paluuta ihannoiville ideologisille haaveille on tehtävä loppu.

Kirjoittanut Jukka Hämäläinen

Linja-autonkuljettaja, pääluottamusmies ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.