Viime vuosina sek\u00e4 suomalaista ett\u00e4 globaalia politiikkaa on leimannut lis\u00e4\u00e4ntynyt kahtia jakautuminen. Suomalaisessa politiikassa siirryttiin ensin perinteisest\u00e4 vasemmisto-oikeisto akselilta liberaali-konservatiivisen akselin suuntaan, jolloin Vihreiden ja Perussuomalaisten kaltaisten puolueiden esiinmarssi ja kannatuksen nosto oli mahdollista. Talouspolitiikka sai v\u00e4isty\u00e4 mm. maahanmuuton ja ilmastopolitiikan tielt\u00e4. Kumpikaan aiheista ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n toki menett\u00e4nyt asemiaan poliittisessa keskustelussa, mutta viime aikoina on ollut merkkej\u00e4 paluusta perinteisemp\u00e4\u00e4n vasemmisto-oikeisto linjaan.<\/p>\n
Yht\u00e4 kaikki, konsensusta on yh\u00e4 vaikeampi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 asiasta kuin asiasta. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy vakavammin siin\u00e4, ett\u00e4 erilaiset arvomaailmat loittonevat toisistaan ja kaikilla ei ole en\u00e4\u00e4 edes tarkoituskaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. T\u00e4st\u00e4 raadollinen esimerkki oli kansanedustaja Susanna Kosken ja ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n monisairaan Anna-Maija Tikkasen kohtaaminen.<\/p>\n
Maailma hyvin menestyv\u00e4n, vahvat verkostot omaavan ja todellista k\u00f6yhyytt\u00e4 kokemattoman ihmisen silmin on niin ruusuinen, ettei yhteiskunnan toisella laidalla ty\u00f6tt\u00f6myydess\u00e4, sairauksissa ja osattomuudessa el\u00e4v\u00e4n todellisuus ole en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4. Siksi sit\u00e4 on hyv\u00e4osaisten vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 todeksi ja viel\u00e4 pahempaa on, ettei sellaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n johtavia syit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kuvaavaa tuossa dialogissa oli se, ett\u00e4 molemmat henkil\u00f6t olivat t\u00e4ysin mukavuusalueensa ulkopuolella. Toinen haki turhautuen ymm\u00e4rryst\u00e4 tilanteelleen ja toinen turhautui ymm\u00e4rryksens\u00e4 puutteeseen. Absurdi tilanne ja keskustelu oli valmis. Kun ihminen on tilanteessa jossa el\u00e4m\u00e4n liikkumavaraa on hyvin niukasti, h\u00e4nen luovuutensa muuttuu selviytymistaisteluksi. Hyv\u00e4osaisilla on taas aina tarve ratkaista asiat peilaten ongelmia omiinsa. Jos joku asia ei ole h\u00e4nelle ratkaisematon ongelma, ei se voi sit\u00e4 olla ratkaisemattomana muillekaan.<\/p>\n
Politiikan kahtiajakautuminen n\u00e4kyy my\u00f6s arvomaailmojen laajempana voimistumisena. Kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne esitti 100 \u20ac\/kk korotusta pieniin, alle 1400 \u20ac:n el\u00e4kkeisiin, niin Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ampui lupaukset heti alas ja kertoi nukkuvansa huonosti niiden takia. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho vertasi lupauksia nigerialaiskirjeisiin.<\/p>\n
Molemmat viimeksi mainitut puoluejohtajat kertoivat samalla suomalaisille, ettei k\u00f6yhyyteen ja eriarvoistumiseen aiota puuttua, mik\u00e4li he ovat seuraavien eduskuntavaalien j\u00e4lkeen hallituksessa. T\u00e4m\u00e4 on tietenkin hyv\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 toiset eiv\u00e4t edes lupaa korjata t\u00e4t\u00e4 vakavaa ongelmaa. Toisia \u00e4\u00e4nest\u00e4ess\u00e4 siit\u00e4 on lupaus.<\/p>\n
Ensi kev\u00e4\u00e4n eduskuntavaalit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan yh\u00e4 suuremmassa m\u00e4\u00e4rin kahden vastakkaisen talousideologian mittel\u00f6t. Nykyinen SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden oppositio haluaa hakea yhteist\u00e4 vaihtoehtoa nykyiselle hallituspolitiikalle. Samalla nykyisen hallituksen puolueet hakevat kansalta mandaattia politiikkansa jatkuvuudelle. Vahvin mittel\u00f6 k\u00e4yd\u00e4\u00e4nkin n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin SDP:n ja Kokoomuksen kisana piikkipaikasta ja hallituksen muodostajan roolista. Samalla haalenee suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalaksi muotoutuneen konsensuspolitiikan kannattajien toiveet. Politiikka blokkiutuu ja polarisoituu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viime vuosina sek\u00e4 suomalaista ett\u00e4 globaalia politiikkaa on leimannut lis\u00e4\u00e4ntynyt kahtia jakautuminen. Suomalaisessa politiikassa siirryttiin ensin perinteisest\u00e4 vasemmisto-oikeisto akselilta liberaali-konservatiivisen akselin suuntaan, jolloin Vihreiden ja Perussuomalaisten kaltaisten puolueiden esiinmarssi ja kannatuksen nosto oli mahdollista. Talouspolitiikka sai v\u00e4isty\u00e4 mm. maahanmuuton ja ilmastopolitiikan tielt\u00e4. Kumpikaan aiheista ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n toki menett\u00e4nyt asemiaan poliittisessa keskustelussa, mutta viime aikoina<\/p><\/div>\n