Näin voisi tulkita EK:n puheenjohtaja Jyri Häkämiehen suunnitelmat ja vastakkainasettelua hakevan retoriikan. Enkä hetkeäkään epäile, että suunnitelmat jäisivät retoriikan tasolle, mikäli ensi kevään eduskuntavaalien tulos olisi porvaripuolueille suotuisa.
Häkämies uhoaa laittavansa ammattiyhdistysliikkeen polvilleen. Tämä on tietenkin ollut aina tietyn piirin tavoite, mutta yleensä valtakunnallisten vaalien alla tämä on osattu peittää taitavasti. Toisaalta on hyväkin asia, että jakolinjat työmarkkinoilla käyvät selvästi esille, eikä niitä peitelllä. Vastakkainasettelun aika kun ei koskaan ole ollut ohi, eikä se tule sitä koskaan olemaankaan, vaikka sitä pyrittäisiin kuinka väittämään.
Ei ole myöskään suuri salaisuus, mitä osapuolta eri puolueet edustavat työmarkkinakentällä. Perinteisille ja suurille puolueille, kuten SDP, Kokoomus ja Keskusta, työmarkkinakysymykset ovat olleet kautta aikain iso vaaliteema. Sen sijaan uudet ja pienemmät puolueet, kuten Vihreät ja Perussuomalaiset eivät ole oikein koskaan löytäneet omaa yhtenäistä linjaa työmarkkinakysymyksissä. Siksi on helppo aavistaa tulevien eduskuntavaalien menestyjät, mikäli työmarkkinatilanne pysyy yhtä kireänä, tai jopa kiristyy ensi kevättä kohti.
Itse työmarkkinoista ja ay-liikkeen roolista sekä tarpeellisuudesta nykypäivänä voidaan olla sangen monta mieltä. Politiikassa, myös ay-politiikassa selkävoitot ovat mahdottomia ja siksi niitä ei järkevien ihmisten kannattaisi edes hakea. Jyri Häkämiehen johtama EK nyt vain näyttää lähteneen haukkaamaan isoa kakkua ja se voi koitua EK:lle ja sitä lähellä oleville puolueille isoksi tappioksi. Itse en tietenkään ole siitä pahoillani.
Vaateet ammattiyhdistysliikkeen alasajosta kuulostavat sangen etäisiltä, ainakin jos sitä katsotaan historian perspektiivistä. Saadaan mennä sata vuotta taaksepäin, kun näin avoimesti ollaan pyritty työväki nujertamaan. Toki työmarkkinat muuttuvat ja ammattiyhdistysliikkeen on mukauduttava siihen, mutta tarpeellisuuttaan ay-liike ei koskaan menetä. Ihmisten toimeentulon ja inhimillisen elämän takaajana ay-liike on se viimeinen turva myös ammattiin opiskeleville opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Näillä ryhmillä ei ole omaa edunvalvontavoimaa ja mikäli ay-liike ei ole heidän turvanaan, he ovat ensimmäisiä, joilta leikataan aina.
Toivoisin rauhaa ja sopimista kannattavana ay-aktiivina, että puheet selkävoittojen hakemisesta jätettäisiin pois ja keskityttäisiin siihen, miten yhteistuumin voisimme kehittää eri etujärjestöjen toimintaa siten, että ne vastaisivat tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeita mahdollisimman hyvin. Vain sopimalla ja yhteistyöllä se tulee onnistumaan, ei sanelemalla ja repimällä.
Vastaa