Vaalianalyysia

Nyt kun muutama yö on nukuttu vaalien jälkeen, niin on hiukan avattava näkemyksiäni vaalien tuloksesta.

En lähde mihinkään hallituskokoonpanon arviointiin, sillä tällä tuloksella se voi olla ihan mitä tahansa. Katsastan sen sijaan vaalien tulokseen johtavista syistä ja vähän ennakkoa seurauksista.

SDP oli vielä kuukausi ennen vaaleja n. 5% karkumatkalla seuraavaan puolueeseen eli Kokoomukseen. Sitten alkoi Perussuomalaisten nousu. He pystyivät taitavasti yhdessä Vihreiden kanssa viemään huomion talous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikasta maahanmuutto- ja ilmastopolitiikkaan, joista nämä kaksi puoluetta saivat mukavasti vastakkainasettelua, joka tuntuu olevan tämän päivän politiikan polttoaine. Ratkaisukeskeiset, kokonaisuutta ajattelevat poliitikot ovat tänä päivänä politiikan ulkokehällä. Ainakin vaalikentillä.

Sen sijaan vaalien jälkeen, ennen hallituksen muodostumista ääni muuttuu sen verran kellossa, että kaikki tarjoavat omia tavoitteitaan vakuuttaen halua vahvaan yhteistyöhön. Varsinainen politiikan teko alkaa vasta hallituksen muodostumisen jälkeen. Alkavalla eduskuntakaudella voi hyvin veikata, että debatti on entistä rumempaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että vaalikentillä on siis profiloiduttava entistä suppeamman ja enemmän äärilaitoihin menevien teemojen ympärille. Kokonaisuuksia kärkenään ajattelevista vain harvat nousevat edustajiksi.

Katselin eilen MTV3-kanavalta Jaakko Loikkasen Asian ytimessä -ohjelmaa, jossa haastateltavana oli Vihreiden Maria Ohisalo ja Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen. He ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaukana kansanedustajien arvomaailmat ovat. Kuten aiemmin totesin, keskustelu hallitusneuvotteluiden alkaessa on hyvin yhteistyön merkitystä korostava, mutta jo nyt oli myrskyn merkit ilmassa.

Perussuomalaisilla tulee olemaan vaikeaa toteuttaa äänestäjilleen tekemiä lupauksia. Varsinkin kun heidän äänestäjillään tuntuu olevan hyvin epärealistinen kuva näiden tavoitteiden toteuttamisesta. Paljon pitäisi tapahtua ja nopeasti. Oppositio voisi pelastaa Perussuomalaiset, jolloin alkaisi uusi kehä jollainen alkoi vuoden 2011 vaalien jälkeen, kun Perussuomalaiset jäivät oppositioon odottelemaan jytkyä.

Toisin on Vihreillä, joiden tavoitteet ovat huomattavasti kauaskantoisemmat ja tavoitteiden toteutuminen ulottuu useamman hallituskauden taakse. Siksi he voivat tehdä paljon pragmaattisempaa politiikkaa ja vakiinnuttaa pienilläkin teoilla paikkansa isojen joukossa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että he päätyvät tällä kaudella hallitusvastuuseen. Siihen heillä on hyvät mahdollisuudet, sillä heidän tavoitteillaan on huomattavasti laajempi tuki muista puolueista.

Uskon vahvasti, että tällä vaalituloksella politiikan muutokset tulevat olemaan minimaaliset, oli hallituskokoonpano sitten mikä hyvänsä. Tulemme menemään seuraavat neljä vuotta likipitäen samalla politiikalla kuin viime kausi. Eriarvoisuuden kehittyminen ei ole yhtä rajua, mutta edelleen se ei kapene. Se tosiasia tulee jäämään siis yhä rumemmaksi käyvän retoriikan alle, sillä sen retoriikan tuloksena on liian moni edustaja valittu eduskuntaan.

Samalla kun vastakkainasettelu lisääntyy, samalla myös järkevä sopiminen katoaa. Se taas syö uskottavuutta demokratialta ja politiikalta. Toivon kuitenkin olevani väärässä ja asioiden menevän järkevämpään suuntaan.

Please follow and like us:
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.