Ketkä maksavat hallituksen hullutukset?

Eduskuntakauden ollessa loppusuoralla hallituksen uhkapeliksi äityneet uudistukset ovat tulossa todella kalliiksi. Vaan kuka maksaa viulut tästä kaikesta?

EK:n johtaja Jyri Häkämies tuntee työmarkkinakentän ja neuvottelukumppanina toimivan ammattiyhdistysliikkeen toiminnan pääministeri Sipilää huomattavasti paremmin. Siksi hän on jo valmiiksi huolissaan hallituksen periksiantamattomuudesta johtuvasta laskusta. Sipilän lähipiiri, Suomen Yrittäjät eivät pieninä työnantajina tule kärsimään tämän seikkailun laskuista samalla tavalla kuin EK:n isot työnantajat. Eikä tämä todellakaan ole mukavaa ja ilmaista niille tuhansille työntekijöille, jotka joutuvat puolustamaan työtaistelulla työväestön oikeuksia koskien työelämää. Mutta Juha Sipilän hallituksen on helppo olla uppiniskainen, koska periaate on tulosta tärkeämpi.

Samalla hallitus laskettelee hallituspuolueiden rivikansanedustajien perseellä mäkeä. Tästä aiheesta vähän joka suuntaan katkeroitunut ja kansanedustajan uraansa lopetteleva Mikko Alatalo (Kesk.) teki tilitykseksi laulun. Se kuvastaa hyvin, minkä hinnan hallituspuolueiden rivikansanedustajat ovat joutuneet ministereidensä hillotolpista maksamaan. Kun naisten oikeudet omaan kehoonsa on jo myyty ryhmäkurin nimissä ulkoministeri Timo Soinin (sin.) nk. aborttiäänestyksessä syyskuussa, niin eiköhän tuohon samaan junttaan mahdu myös yksi irtisanomislaki. Jatkoa eduskuntaan ensi keväänä hakevien hallituspuolueiden kansanedustajilla on paljon selitettävää tulevilla vaalikentillä.

Mikään ei ole pyhää pääministeri Sipilälle, joka on suggeroinut itsensä ja ministerinsä ajamaan läpi asioita, jotka tuhoavat monen poliitikon uran ja tulevat maksamaan työtaisteluiden myötä Suomen taloudelle ja suurille yrityksille valtavia summia.

Tätä hallituskautta voisi verrata teatteriin, johon äänestäjät kutsuttiin keväällä 2015 katsomaan satunäytelmää kolmesta pienestä porsaasta, pääosissa Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb. Luvattiin, että tässä sadussa porsaat pelastuvat ja siinä sivussa koko maailma pelastuu. Tai ainakin Suomi.

Pian teatterilippunsa ostaneet katsojat tajusivat, että tässä sadussa porsaat kyllä pelastuvat, mutta maailma ei. Eikä ainakaan Suomi. Sen sijaan näytelmä on pikkuhiljaa muuttunut Jumalan teatteriksi, jossa rahvas istuu permannolla ja ottaa vastaan esityksen ”tuotoksen”, kun samaan aikaan parempi väki myhäilee tyytyväisenä korkealla aitioissaan.

Kyllä tämän näytelmän jäljiltä jää paljon siivottavaa ensi eduskuntakaudella…

Kovaa peliä Arkadianmäellä

Terrorismissa yksi halpamaisimmista keinoista saavuttaa päämäärä, on ottaa sivullisia ihmisiä panttivangiksi ja pitää heitä ihmiskilpinä terroritekoja tehtäessä.

Pääministeri Juha Sipilä on ilmoittanut ottavansa eduskunnan kilvekseen, kun se esitti hallituksen tiedonantoa suunnitellusta irtisanomislaista. Tuohon ilmoitukseen liittyvä luottamusäänestyshän tulee olemaan ensi keskiviikkona pelkkää teatteria, kuten oli taannoin ulkoministeri Timo Soinin luottamusäänestys Soinin aborttilausunnoista virkatehtäviensä yhteydessä.

Jälleen kerran pääministeri Sipilä laskee mäkeä toisten housuilla. Toki fiksumpi osa kansaa tajuaa, miten raukkamaista toisten selän taakse piiloutumista tämä näytelmä on. Sipilä uskottelee itselleen ja kansalle, että ennalta laskettu tulos eduskunnan luottamusäänestyksessä on antautumista parlamentarismin tuomiolle. Todellisuudessa nykyisen eduskunnan niukka enemmistö on jo viimeistään ulkoministeri Soinin tapauksessa osoittanut, kuinka räikeisiin omien arvojen polkemiseen hallituspuolueiden kansanedustajat ovat, pitääkseen paperijaloilla horjuvan hallituksen kasassa ensi kevään eduskuntavaaleihin asti.

Moni hallituspuolueiden pitkäaikaisista kansanedustajista on jättämässä paikkansa, joten heillä ei ole muuta menetettävää kuin maineensa. Tosin sen he ovat jo ennestään myyneet moneen kertaan tällä hallituskaudella. Osa on varmastikin varmistanut selustansa ja heidät palkitaan hallituksen kavereiden toimesta mukavilla eläkeviroilla.

Sen sijaan paikkaansa uusimaan lähtevät kansanedustajat tulevat olemaan ensi keväänä todella ohuella jäällä. Kysymys kuuluukin, kestääkö kantti vielä tämän äänestyksen, kun 2,2 miljoonaa ammattiyhdistysliikkeen jäsentä on ärsytetty äärimmilleen? Vaikka poliittinen muisti on todettu suhteellisen lyhyeksi, en jaksa uskoa että nämä hallituspuolueiden kansanedustajien raipat palkansaajille ihan näin lyhyellä aikaa unohtuu.

Iso todennäköisyys on, että irtisanomislain puolesta äänestävät kansanedustajat pistävät uskottavuutensa todella kovalle koetukselle, sillä he ottavat kantaa lain valmisteluun ilman perustuslakivaliokunnan käsittelyä. Näin surkeaan tekoon ei itseään kunnioittavan lainsäätäjän uskoisi rohkenevan lähteä.

Vielä kun tähän lisätään surkeasti hoidetun sote-uudistuksen umpikujaan ajo, niin näin taitamatonta ja kansan tahdon vastaista politiikkaa parlamentarismista kautta aikain saa hakea.

Kuka Suomessa käyttää oikeasti valtaa juuri nyt?

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen tuli juuri paljastaneeksi sen, kuka Suomessa käyttää parlamentaarista valtaa oikeasti tällä hetkellä. Lain mukaan sitä tulisi käyttää Suomen eduskunnan, mutta todellisuus on kuitenkin ollut, että valtaa käyttää maan hallitus eduskunnan enemmistön turvin.

Pentikäinen tuli kertoneeksi että Suomen Yrittäjät vie läpi työmarkkinauudistukset Suomessa ennemmin tai myöhemmin. Tuosta voi vetää johtopäätöksen, että valtaa käyttääkin Suomen Yrittäjät. Tämä on irvokasta, sillä juuri Suomen Yrittäjät yhdessä maan hallituksen kanssa ovat pyrkineet väittämään, että ammattiyhdistysliike on se taho joka pyrkii työtaistelutoimenpitein käyttämään ulkoparlamentaarista valtaa Suomessa.

Tämä toimintamalli on hyvin tyypillistä herroille Juha Sipilä ja Mikael Pentikäinen. Molemmat ovat paitsi yrittäjiä, myös yhteyksissä toista kautta sellaiseen yhteisöön, jonka toimintamallit eivät nykylainsäädännöllä kestä ihan kirkkaimmassa päivänvalossa tarkastelua.

Molemmat herrat kuuluvat nimittäin lestadiolaiseen uskonlahkoon. Tämä uskontokunta on pyrkinyt tuomaan työmarkkinoille omat sääntönsä ja lakinsa jo pitkään. Politiikan toimittaja Aini Linjakumpu on tuonut vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot -tutkimuksessaan esille, miten lestadiolaisilla yrittäjillä on omat verkostonsa ja kuinka niissä toimitaan työntekijöitä kohtaan. Toimintamallissa esimerkiksi sitoutetaan verkostoon työntekijöitä lainaamalla heille yrittäjien toimesta rahaa ehkä enemmän kuin työntekijällä olisi varaa ottaa. Kun tulee huonot ajat, pois potkitaan sellaiset työntekijät jotka eivät ole löyhässä velkahirressä ja työnantajan talutusnuorassa. Vaarana on tietenkin, että kun ei olla työnantajalle velkaa, ei olla myöskään tarpeeksi nöyriä. Siksi sellaiset työntekijät saavat kenkää.

Nyt tämä lestadiolaisten verkosto on saanut vaalien kautta hyvin huteran enemmistön kaikin mahdollisin kepulikonstein. Perussuomalaisten hajottua hallitusta pitää pystyssä takiaispuolue Siniset. On muistettava, että myös Perussuomalaisilla ja siitä erkaantuneilla Sinisillä on vaaleissa ollut vahvoina tukijoina juurikin erilaisia kristillisiä uskontokuntia, joista vähäisin ei varmastikaan ole lestadiolaiset.

Ylimmän vallan kahvassa on nyt siis tunnustautunut olevansa Suomen Yrittäjät Mikael Pentikäisen ja Juha Sipilän liittoumallaan, johon kytkeytyy vahvasti lestadiolainen uskonlahko. Uskonlahkolaisten omatunto kolkuttaa ja joku on heidän toimintamallillaan saattanut saada tuomion laittomasta irtisanomisesta. Siksi työsopimuslakiin halutaan pykälä, jolla irtisanominen on mahdollista pelkän luottamuksen menettämisen perusteella.

Jos nyt vielä suhteutetaan nämä ulkoparlamentaariset voimat, niin lestadiolaisia oli Suomessa 115 000 vuonna 2016. Samaan aikaan ammattiyhdistysliikkeen jäseniä oli 2,2 miljoonaa. Jokainen voi tästä päätellä, millä painoarvolla valtaa Suomessa käytetään.

Hauki on kala, hauki on kala…

Viime ajat ollaan käyty kissanhännänvetoa siitä, pitääkö hallituksen saada tahtonsa läpi irtisanomista koskevissa lakimuutoksissa. Yrittäjät ja yrittäjäjärjestöt ovat hokeneet ja suggeroineet itseään hurmokseen asti siitä, että irtisanomista helpottamalla  pienimmissä yrityksissä parannetaan työttömien työllistymistä. Väitehän on jo itsessään absurdi ja ristiriidassa tavoitteiden ja keinojen välillä; kuinka irtisanomalla ihmisiä helpommin voidaan lisätä työllisyyttä?

Walt Disney kertoi aikanaan, että kaikki on mahdollista kun vain uskoo siihen mitä sanoo ja tekee. Walt-setä olikin hyvä tuottamaan maailmaan paljon satuja.

Hauki on kala -hokeman tavoin on pyritty siis uskottelemaan työttömille, että portit auvoiseen työelämään aukenevat, kun vain heidät on helppoa irtisanoa. Suomi ja itse asiassa koko maailma tarvitsisi nyt vakautta ja ihmisten turvallisuudentunnetta lisääviä tekoja. Vain siten voimme lisätä yhteiskunnassamme hyvinvointia. Epävarmuutta lisääviä tekijöitä, kuten irtisanomisen helpottamista me emme tarvitse.

Aivan viime päivinä konflikti on siirtynyt ay-liikkeen ja maan hallituksen välisestä kärhämästä henkilötasolle. Yllättäen vastakkain ei olekaan Suomen Yrittäjien johtohahmo tai hallituksen ministeri joka miekkailisi jonkin merkittävän ay-johtajan kanssa asiasta. Vastakkain onkin nyt näkyvästi olleet Elikeinoelämän keskusliiton entinen työmarkkinajohtaja ja erittäin kokenut työelämän asiantuntija Lasse Laatunen, sekä demareista loikannut ja Kokoomuksesta todellisen henkisen kotinsa löytänyt kansanedustaja Juhana Vartiainen.

Vielä kymmenen vuotta sitten olisi voinut hyvin päätellä, että nämä herrat olisivat olleet oletetusti ”omiensa” puolella. Laatunen on kuitenkin kokeneena työmarkkina-asiantuntijana lähtenyt voimakkaasti arvostelemaan, ja vieläpä asiallisin perusteluin avautumaan siitä, kuinka typerästi maan hallitus ajaa irtisanomista koskevaa lakiuudistusta. Sen sijaan Vartiainen on kiukutellut kuin pieni lapsi, kun totuus on alkanut sattua.

Vielä on kuitenkin käsittelemättä koko lainvalmistelun ydin, eli se miten lakia tulisi aidosti uudistaa, jotta se poikkeaisi nykyisestä lainsäädännöstä koskien työntekijän irtisanomista? Ja miten tuo kirjaus sitten aidosti muuttaisi työllistymistä positiiviseen suuntaan, kuten tavoitteeksi on asetettu?

Olen yrittänyt sitä kysellä yrittäjiltä ja yrittäjiä lähellä olevilta tahoilta, jotka kannattavat lakimuutosta. Vastausta en ole vielä tähän päivään mennessä saanut. He jaksavat kyllä hokea sitä, että irtisanomista tulee helpottaa nykyisestään, mutta heillä ei ole konkreettista vastausta siihen miten kirjausta irtisanomisesta pitäisi helpottaa. Tuntuu vahvasti siltä, ettei kovin moni ole edes perillä nykyisestä lakitekstistä. Toivottavasti he vielä löytävät oikean lain mitä lähteä muuttamaan, kun googlettavat irtisanomislakia. Se olisi jo hyvä lähtökohta uuden lakitekstin esityksen tekemiselle. Silloin voisi myös aidosti ryhtyä pohtimaan, mitä nykyinen lainsäädäntö jo pitää sisällään.

Irtisanomisiin liittyvää matematiikkaa

Työ- ja elinkeinoministeriön hallintoneuvos Jan Hjeltin kertoman mukaan Suomessa irtisanotaan vuosittain 13 710 työntekijää henkilökohtaisin perustein. 300-400 heistä riitauttaa irtisanomisensa. Näin kertoo Talouselämä-lehti. Tarina ei kerro, kuinka moni näistä riidoista päätyy työnantajan korvattavaksi. Suomessa oli Suomen Yrittäjien tilaston mukaan 283 563 yritystä vuonna 2016. Tuota lukua vasten yksi irtisanominen riitautetaan 700 yritystä kohden. Tarina ei myöskään kerro, kuinka monta irtisanomista on riitauttanut alle 10 henkeä työllistävien yritysten irtisanotut työntekijät.

No oletetaan kuitenkin, että tuo suurin luku, eli 400 työntekijää on kaikki alle 10 henkeä työllistävistä yrityksistä ja he voittavat kaikki juttunsa oikeudessa. Oletetaan myös, että työnantaja joutuu korvaamaan heille keskimäärin 10 000€/ työntekijä. Tämä tekee yhteensä 4 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan ammattiyhdistys on järjestänyt yhden lakkopäivän (3.10.2018), johon on osallistunut muutama ammattiliitto. Lakkopäivän on EK:n arvioiden mukaan arveltu aiheuttavan 50 miljoonan euron tappiot yrityksille. Maan hallitus olisi voinut välttää nämä lakot vetämällä valmistelussa olevan irtisanomislain pois, mutta antoi kuitenkin tietoisesti tämän vahingon tapahtua. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tiedossa, kuinka monta 50 miljoonan euron lakkopäivää seuraa tätä koko episodia.

Ihan peruskoulun lyhyellä matematiikalla laskettuna yhden lakkopäivän kustannuksilla maksettaisiin kaikkien irtisanottujen ja irtisanomisensa riitauttaneiden työntekijöiden korvaukset 12,5 vuoden ajan. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka järjettömän riidan maan hallitus on aiheuttanut omilla toimillaan.

Jos maan hallitus nyt kuitenkin jostain syystä saisi läpi tahtonsa ja alle 10 henkeä työllistävien yritysten työntekijän voisi irtisanoa nykyistä lainsäädäntöä helpommin, niin vuosien varrella kerätyt ennakkotapaukset joutuisivat kaikki tältä osin romukoppaan ja nähtäisiin todennäköisesti ennätysmäärä uusia oikeudenkäyntejä, joissa uudet rajat määriteltäisiin.

Olisiko maan hallituksen nyt syytä miettiä ihan aikuisten oikeasti, mitä se on tekemässä?

 

 

 

 

Irtisanomiseen johtavista syistä ja seurauksista

Hallituksen irtisanomislain valmistelu on ollut irvokkaan yksisilmäistä. Asiaa on katseltu vain ja ainoastaan yrittäjien ja työnantajien näkökulmasta. Se näkökulma näkee työntekijät yrittäjien niskoilla eläviksi riskitekijöiksi, joista pitäisi päästä eroon työnantajan yksipuolisella arviolla työntekijän ominaisuuksista vaikkapa työkyvyn tai toimintatapojen suhteen.

Nykyinen työlainsäädäntö lähtee jo siitä, että työntekijä on irtisanottavissa asiallisin perustein. Työsopimuslain 7 luvun 2 § toteaa että työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Nyt kun laki valmistellaan uudelleen hallituksen ideologisista näkemyksistä, työntekijästä pitäisi päästä eroon, mikäli hän jostain syystä ei enää miellytä työnantajaa. Ja miksi työntekijä ei sitten haluaisi miellyttää työnantajaansa? Tätä kysymystä onkin syytä pohtia tarkemmin.

Kuten tiedämme, työn kuva ja työolosuhteet eivät ole juuri koskaan stabiili olotila, vaan nämä tekijät muuttuvat nykyään hyvinkin nopeasti. Mikäli muutoksissa ei pysytä järkevästi mukana, on luvassa ongelmia. Joskus muutoksen ei tarvitse olla edes iso, kun se vaatii jo huolellista tarkastelua työilmapiirin kannalta. Jos työnjohtaminen työpaikoilla muuttuu tarkastelun ja sopimisen sijaan saneluksi, ei siitä yleensä hyvää seuraa. Jopa tähänkin seikkaan edellä mainittu työsopimuslain pykälä ottaa työnantajaa helpottavan kannan, mikäli muutoksista johtuen työntekijä ei pysty enää suoriutumaan tehtävistään.

Lähtökohdan pitäisi aina olla se, että työsopimuksen solmiessaan työntekijä sitoutuu tekemään annetut tehtävänsä huolellisesti ja kykyjensä mukaan. Kykyjen riittävyys käy hyvin selville nykyisen 6 kuukauden koeajan puitteissa. Tehtävänanto pitää tapahtua sopimusten ja lakien sekä etukäteen yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Näin syntyy myös molemminpuolinen joustavuus, millä taataan työilmapiirin säilyminen hyvänä ja vältetään ongelmat.

Työntekijät haluavat tehdä yleensä työnsä kunnolla. He eivät ole pestautuneet yrityksiin irtisanottaviksi, vaan antamaan työnantajalleen työpanoksensa asiallisin työehdoin ja asiallista korvausta vastaan. He ymmärtävät hyvin myös sen, että ellei töitä hoideta kunnolla ja sovitusti, heidät irtisanotaan henkilökohtaisin perustein. Se taas ei näytä työuran kannalta CV:ssä kovin hyvältä ja nostaa siten omalta osaltaan työmoraalia.

Kun katsoo nykyistä irtisanomislain valmistelua, niin tuntuu että nämä seikat eivät ole hallussa lainsäädäntöä valmistelevalta hallituksella. Työnantajien vastuuta työilmapiiristä työpaikoilla rapautetaan, samalla kun työntekijöiden vastuu siitä kasvaa liian suureksi. Tämä heikentää samalla yritysten tuottavuutta pelon aiheuttaman pahoinvoinnin seurauksena.

Hallituksen tuhoisa logiikka

Olemme tällä hallituskaudella joutuneet palkansaajina toteamaan moneen kertaan, miten maan hallituksen päättelykyky ja argumentointi on erittäin huteralla pohjalla.

Roskaa kullaksi muuttava retoriikka saattaa joihinkin upota, mutta yhä useampi ymmärtää hallituksen toimenpiteiden takana olevan ideologian, joka palvelee ainoastaan pientä etupiiriä. Suurempi joukko, eli palkansaajat sen sijaan joutuvat jatkuvasti toimenpiteiden kohteeksi ja kärsijöiksi.

Epäloogisuus vain kasvaa, mitä pidemmälle maan hallituksen avaukset etenevät. Viimeisin episodi nähtiin työministeri Jari Lindströmin (sin.)  ilmoittaessa, että hallitus on ”tullut vastaan” palkansaajia. Vastaantulo on että alle 20 henkilöä työllistävien yritysten työntekijöiden irtisanomista helpotetaan sittenkin ”vain” alle 10 hengen yrityksissä. Lisäksi työntekijästä johtuvasta irtisanomisesta ei heilahda enää kuin 60 päivän karenssi nykyisen 90 päivän sijaan. Tämä uudistus koskisi kaiken kokoisia yrityksiä, koska työntekijöitä ei kuulemma voi asettaa eriarvoiseen asemaan yrityksen koon mukaan… hetkinen…

Työntekijän irtisanomisen perusteet voidaan asettaa eriarvoisiksi yrityksen koon mukaan, mutta työntekijän karenssi pitää olla yhdenvertaisuuden periaatteen mukainen??? En ole hetkeen nähnyt tai kuullut lainsäädännössä näin räikeää epäloogisuutta!

Toinen pahasti ontuva loogisuus hallituksen toimissa on siinä, että he olettavat lähtökohdat irtisanomislain valmistelussa aivan väärin. Hallitus olettaa, että työntekijäpuolen nollapiste on nykyisessä lainsäädännössä irtisanomisesta ja että hallitus asettaa uuden rajan neuvottelujen lähtökohdaksi. Siitä sitten pitäisi hieroa jokin kompromissi. Nämä kompromissit on jo luotu aikojen saatossa nykymuotoon.

Lähtökohdat eri osapuolilla on kuitenkin aluksi olleet siten, että työnantajapuoli on pitänyt oikeutenaan irtisanoa työntekijä ilman mitään perusteita ja työntekijäpuoli on sillä kannalla, ettei työntekijää voida irtisanoa.

Jos hallitus olisi ensinnäkin halunnut edes neuvotella irtisanomisen kriteerien muuttamisesta, niin työntekijäpuoli olisi hallituksen logiikalla tehnyt oman tarjouksensa. Se olisi voinut olla jotain sen tapaista, että yhden työntekijän voi irtisanoa joka karkauspäivä, jos työntekijä on varastanut työnantajaltaan. Muutoin irtisanominen olisi mahdotonta.

Näistä lähtökohdista olisi sitten voinut lähteä käymään kauppaa huutokauppakeisari Palsanmäen Akin tapaan. Nämä ”huutokaupat” on tavattu kuitenkin tehdä niiden osapuolten välillä, joita asia koskee, eli työmarkkinajärjestöjen välillä. Nyt jopa EK on tuskastunut hallituksen toimiin, koska seuraamukset hallituksen toilailuista lankeavat elinkeinoelämälle, jolle siis neuvotteluoikeus asiassa aidosti kuuluisi. Ei voi kuin todeta, että hallitus on sotkenut yhteiskunnan roolit täysin ja kaikki joutuvat kärsimään sen vuoksi.

Työllistämisen todelliset kynnykset

Olen keskustellut viime aikoina paljon yrittäjien ja yrittäjiä edustavien tahojen kanssa työllistämisen riskeistä ja ongelmista. Osalle heistä hallituksen ideologinen linja, millä heikennetään työntekijöiden irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä, alkaa saada raamatulliset mittakaavat. Ei nähdä, eikä edes yritetä miettiä vaihtoehtoja irtisanomissuojan heikentämiselle. Tämä kuvastaa mielestäni sitä, että halutaan sokeasti ajaa työmarkkinoille työnantajien mielivaltaa, välittämättä siitä mitä se yhteiskunnalle maksaa ja mitä siitä seuraa.

Iso osa yrittäjistä suhtautuu asiaan onneksi pragmaattisemmin. Työntekijän palkkaamisen ongelmat nähdään pienissäkin yrityksissä marginaalisiksi. Tämä osa yrittäjistä sanoo ja ymmärtää, että kohtuuttomuutta ei tarvitse työntekijän aiheuttamien ongelmien vuoksi sietää ja että nykyinen lainsäädäntö takaa hyvin työnantajan oikeudet irtisanoa työntekijä, tai jopa purkaa työsuhde epäasiallisesti käyttäytyvän työntekijän kanssa ilman seuraamuksia.

Sen sijaan olen kuullut muunlaisia pelkoja työllistämisestä. Esimerkiksi hoiva-alalla työntekijällä saattaa olla aikomus ryhtyä itse yrittäjäksi ja hän pestautuu yritykseen  josta hän pikkuhiljaa kerää itselleen asiakaskontakteja ja -tietoja, joiden perusteella hän segmentoi eli valitsee itselleen mieluisat ja sopivat asiakkaat. Sen jälkeen hän perustaa oman yrityksen, mitä ennen hän houkuttelee valitsemansa asiakkaat omiksi asiakkaikseen. Tämä vain yksi esimerkki sellaisista työllistämisen ongelmista, joihin maan hallitus ei ole halunnut oman ideologiansa kiimassa kiinnittää huomiota.

Olen keskustellut myös useiden työntekijöiden kanssa ongelmista, jotka syntyvät jos työntekijä ei jostain syystä sovellu työhönsä ja haluaisi lopettaa työnsä, mutta uutta työ- tai koulutuspaikkaa ei heti ole saatavilla. Toimeentulo on välittömästi uhattuna, koska karenssi on väistämätön.

Kehoittaisinkin maan hallitusta lopettamaan ideologisen ajojahtinsa palkansaajia kohtaan ja kiinnittämään huomiota edellä mainittuihin ongelmiin. Irtisanomista ei ole syytä helpottaa, mutta sen sijaan jo vihjailtu karenssimenettelyn keventäminen olisi erittäin tervetullut uudistus. Jos työntekijä joutuu lopettamaan työnsä terveydellisistä syistä tai siksi että työ on muutoin työntekijälle epäsopiva, karenssista tulisi luopua mikäli työntekijä päättää itse työsuhteensa. Luonnollisesti asiasta pitää olla työnantajan ja/tai työterveyshuollon lausunto ja asiat pitää sopia hyvässä yhteistyössä. Myös kilpailulainsäädäntöä tulee tiukentaa, jotta yrittäjät uskaltavat palkata lisää työvoimaa.

Näillä keinoilla tullaan edistämään suomalaista työllisyyttä, toisin kuin irtisanomisen helpottamisella. Onhan se lähtökohtaisesti melko absurdia väittää, että irtisanominen lisää työllisyyttä.

Yhteiskunnan lukot takaavat turvallisuuden

Vanha toteamus on, että lukot ovat rehellisiä ihmisiä varten. Aina on joku joka onnistuu murtamaan lukon kuin lukon. Eri asia on tietenkin se, jääkö lukon murtamisesta ja sen seurauksena tapahtuvasta muusta rikoksesta kiinni? Vaan jos lukkoa ei ole ollenkaan, on omaisuutensa suojaamatta jättänyt itse vastuussa omaisuutensa katoamisesta. Lukko siis osoittaa vain normit ja rajan jota ei ilman rangaistusta saa ylittää.

Yhteiskunnassa nämä lukot tarkoittavat lakeja ja sopimuksia, joilla rajataan ihmisoikeudet ja oikeudet ihmisarvoiseen elämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ihmisillä on oikeus tulla toimeen työstään saamallaan palkalla ja työehdot ovat inhimilliset ja turvalliset. Mikäli ihminen ei pysty saavuttamaan toimeentuloaan työllään, on sitä varten olemassa yhteiskunnan turvaverkot, kuten sosiaali- ja työttömyysturva.

Tämä turva on ollut yksi perustavaa laatua oleva lukko, jolla on suojattu hyvinvointiyhteiskunnan kehittyminen Suomessa jo vuosikymmenien ajan. Se on toiminut työsuhteita turvaavien lakien ja työmarkkinaosapuolten laatimien sopimusten muodossa. Nyt vallalla ovat sellaiset voimat, jotka pyrkivät poistamaan tämän lukon.

Tämä tapahtuisi siten, että lukon asettaneille osapuolille pyritään uskottelemaan ettei lukkoa tarvita ja heidän turvaamansa oikeudet alistettaisiin toisten tahojen määriteltäväksi.

Yksinkertaisesti selitettynä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät uskotellaan luopumaan työllisyysturvastaan ja väitetään kivenkovaan että tästä syntyy vastavuoroisesti uusia työpaikkoja. Työpaikat sinällään eivät ole itseisarvo, vaan niiden synnyttämä toimeentulo ja hyvinvointi tekijälleen ovat tärkeintä. Juuri näitä tekijöitä ollaan työmarkkinoiden lukoilla haluttu suojata.

Järkevät ja vastuulliset yrittäjät tietävät sen saman kuin työntekijöidenkin edustajat. Malli johtaisi siihen että kun ei ole pelisääntöjä, niin silloin joku käyttää aina tilaisuutta väärin. Väärinkäytökset luovat tiukassa kilpailutilanteessa aina etua sille, joka osaa käyttää järjestelmää härskimmin hyväkseen. Mielivalta valtaa alaa työmarkkinoilla, mikä johtaa väistämättä huonon tuottavuuden ja pahoinvoinnin kehittymiseen. Tämä kehitys on nähtävissä osittain, vaikkakin pelisäännöt on olemassa. Aina on joku joka kokeilee pelisääntöjen rajoja ja lukkojen kestävyyttä.

Siksi ammattiyhdistysliikkeen on puolustettava lukkoja. Nämä lukot takaavat myös muidenkin yhteiskuntaryhmien, kuten opiskelijoiden, eläkeläisten ja työttömien hyvinvoinnin. Ei kukaan kaipaa lukotonta kotia.

Työllistämisen järeät keinot

Ihan aluksi on varoitettava kaikkia lukijoita. Seuraava teksti sisältää sarkasmia, poliittista satiiria ja puolitotuuksia. Tämä kirjoittamisen laji on todella vaikea sekä kirjoittajalle, että lukijalle. Siksi toivon avarakatseista suhtautumista tähän kirjoitukseen.

Suomen hallitus on ottanut järeät keinot käyttöön työttömyyden poistamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Koskapa se ei ole itse keksinyt riittäviä toimenpiteitä, on hallitus haastanut ammattiliitot mukaan toteuttamaan työllisyydenhoitoa.

Ammattiliitot ovat aina valmiita auttamaan maan päättäjiä, koska ay-väkikään ei usko alle 20 henkeä työllistävien yritysten työntekijöiden irtisanomissuojan heikentämisen lisäävän työllisyyttä, vaan päinvastoin. Työllisyys tulisi tällä toimenpiteellä heikkenemään. Ammattiliitto Pro, Teollisuusliitto ja AKT ovat jo aloittaneet työllistämisen tukitoimet julistamalla ylityökiellon. Ehtona on kuitenkin, ettei hallitus vedä pois irtisanomissuojan heikentämistä edistäviä suunnitelmiaan.

Suomen hallituksen suunnitelma on pirullisen nerokas. Se haastaa ay-liikkeen ajamaan Suomeen toistaiseksi voimassa olevan ylityökiellon. Sen johdosta yritykset joutuvat palkkaamaan lisää väkeä kiellon aiheuttaman työvoiman vajauksen paikkaamiseksi. Seuraavaksi jännitetään, ottaako työnantajat maan hallituksen haasteen vastaan omalta osaltaan ja ryhtyvät rekrytoimaan väkeä?

Jos hallituksen suunnitelmat onnistuvat täydellisesti, yritykset ottavat haasteen vastaan. Työnantajat ryhtyvät sulattamaan työttömyyden kovaa ydintä ja palkkaamaan yli 1000 päivää työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä ylityökiellon aiheuttaman työvoimavajeen paikkaamiseksi.

Jos hallitus onnistuu tässä loisteliaassa suunnitelmassaan, esitän sille myönnettäväksi taloustieteen Nobel-palkintoa. Näin hallitus pääsisi arvovaltaiseen joukkoon, johon kuuluu mm. Suomen hallitustakin arvostellut Joseph Stiglitz. Hän on arvostettu taloustieteilijä, joka on todennut Suomen päättäjien ja elinkeinoelämän keinot maan kilpailukyvyn parantamiseksi olevan väärät. Nyt hallituksella olisi tuhannen taalan paikka näpäyttää Stiglitzia ja saada maan työllisyys edellä mainituin keinoin valtavaan kasvuun.