On jälleen aika sopimusyhteiskunnan

Neljä vuotta sitten olin ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntavaaleissa. En ollut silloinkaan enää ihan aloittelija politiikassa, mutta ero kuntavaaliehdokkuuteen oli merkittävä. Edustamani puolue oli ollut aina raskaassa ja oman hintansa vastineessa hallitusvastuussa. Vaalikenttiä kierrellessä sai rapaa silmilleen, koska hallituspolitiikka ei tunnu koskaan miellyttävän suomalaista äänestäjää vaalien alla.

Tein TV-mainoksen ja vaalivideon, jossa TV-sarjasta tuttu sorakeisari Sorjonen alias näyttelijä Jussi Myllymäki räyhäsi puhelimessa työntekijälleen Sutkille, jota hän oli irtisanomassa. Ajattelin tuolloin videota tehdessäni, että onkohan tämä liian raju kuvaus suomalaisesta työelämästä ja että voiko politiikalla oikeasti vaikuttaa sittenkään kovin paljon työpaikkatason kysymyksiin.

En ikinä olisi voinut arvata, kuinka oikeassa tulen olemaankaan. Heti eduskuntavaalien 2015 jälkeen politiikka alkoi heti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen muodostumisen jälkeen vaikuttaa työmarkkinoihin. Alettiin vääntää kilpailukykysopimusta eli kikyä, jolla mm. suomalaisen työntekijän työaikaa lisättiin palkatta ja julkisen alan lomarahoja leikattiin 30%. Tämä kaikki tehtiin liiemmin työntekijöitä kuulematta ja sanelemalla. Seuraavaksi ryhdyttiin hutkimaan työttömiä nk. aktiivimallilla, josta muodostui toimeentulon leikkuri suurelle osalle työntekijöitä, jotka ovat olleet muutenkin kaikista heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Viimeisenä niittinä ryhdyttiin vielä helpottamaan työntekijöiden irtisanomista. Tällä toimenpiteellä haluttiin tehdä työmarkkinoita entistä epävarmemmiksi. Kaiken tämän jälkeen ihmetellään miksi ikäluokat pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä. Eihän nuoret uskalla perustaa perheitä, kun ei ole itsellä näköpiirissä kuin palkattomia työkokeiluja ja työharjoitteluja, nollatuntisopimuksia ja pätkätöitä. Ei siinä vastuullinen ihminen pysty ajattelemaan perheen perustamista, kun ei ole omastakaan toimeentulosta tietoa.

Tuo sorakeisari Sorjosen esimerkki taisi siis osua enemmän kuin oikeaan jo silloin. On vain toivottava, ettei tällä tavalla johdeta maata seuraavat neljä vuotta tulevien eduskuntavaalien jälkeen. Se vaatisi sitä, ettei yksikään hallituspuolue ole maan suurin puolue vaalien jälkeen. Olemme nyt nähneet karuimmalla tavalla sen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään, mikäli hallituksessa ei ole yhtään vasemmistopuoluetta.

Minun on edelleen todettava, ettei suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ole rakennettu räyhäämällä, sanelemalla tai alistamalla. Se on rakennettu yhteisesti sopimalla, sopimuksista kiinni pitämällä ja heikompia auttamalla. Vain siten voimme olla todellinen hyvinvointiyhteiskunta ja sivistysvaltio. Se on myös se ainoa tekijä, jolla voimme oikeasti kilpailla maailmalla myös talouden näkökulmasta. Me tarvitsemme hyvinvoivia kansalaisia, joilla on tulevaisuuden näkymiä ja varmuutta toimeentulosta. Me tarvitsemme hyvää koulutusta ja osaajia. Me tarvitsemme yhteistyötä ja päätöksiä, jotka perustuvat kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Tähän me voimme vaikuttaa tulevissa eduskuntavaaleissa huhtikuussa.

Please follow and like us:
error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.