Kun ääntä ei kuunnella

Ruotsissa käytiin parlamenttivaalit, joiden voittajaksi nousi oikeistopopulistinen ja maahanmuuttokriittinen Ruotsidemokraatit. Perussuomalaisten veljespuolue tuli vaaleihin nostamalla kärjekseen uhkakuvat maahanmuutosta ja sen tuomista ongelmista Ruotsissa.

Tämä yhden vahvan kärjen politiikka ei ennakkoasetelmista huolimatta nostanut Ruotsidemokraatteja kuin vasta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, sillä sosialidemokraatit säilyttivät selkeästi suurimman puolueen asemansa, Ruotsin Kokoomuksen ollessa kakkonen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ruotsidemokraatit olivat vaalien selkein voittaja.

Voittoon on monta eri syytä. Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on ollut melko avointa ja ongelmilta ei ole voitu välttyä. Se onko ongelmat olleet niin isoja, jotta ne voitiin nostaa vaalien kärkiteemaksi, onkin hyvä kysymys. Toisaalta ruotsalaiset äänestivät edelleen suurimmiksi puolueiksi sellaisia, joiden vaaliteemat koskettivat mm. peruspalveluiden saatavuutta, verotuksen oikeudenmukaisuutta tai sosiaaliturvan oikeaa tasoa. Nämä yhteiskunnan perusteemat jäivät kuitenkin sen verran jalkoihin, että yksittäinen maahanmuutto teemana vei vaalivoiton.

Toinen syy Ruotsidemokraattien voittoon oli varmasti se, että muut puolueet kertoivat hyvin selvästi, etteivät halua tehdä yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa. Heitä ei haluttu kuunnella, heidät haluttiin siirtää syrjään ja pahinta kaikista, heidän viestiään ei haluttu kuunnella.

Demokratian pelisääntöjen peruskiviin kuuluu se, että kaikkien ääni ja viesti pitää ottaa vakavasti. Varsinkin jos viestin äänenpaino kasvaa koko ajan. Sille ei voi kääntää selkäänsä, eikä sitä saa ohittaa. Ilmoittamalla yhteistyön haluttomuutensa, muut puolueet rikkoivat ainakin osittain tuota peruskiveä.

Suomessa käydään eduskuntavaalit keväällä 2019. Perussuomalaiset tulevat Ruotsidemokraattien tavoin maahanmuutto kärkiteemanaan vaaleihin. Nyt on vielä hyvää aikaa käydä keskustelua ja linjausta Suomen maahanmuuttopolitiikasta, joka repii ihmisiä äärilaitoihin myös Suomessa. Meidän on haettava vastauksia kysymyksiin, kuinka ehkäisemme maahanmuuton ongelmia ja miten ratkaisemme pakolaiskysymyksen? Mikään puolue ei varmastikaan kiellä, etteikö maahanmuutosta syntyisi ongelmia. Toisaalta Perussuomalaiset pyrkivät väittämään ettei maahanmuutosta synny muuta kuin ongelmia.

Itse toivon, että suomalaiset perustaisivat mielipiteensä tosiasioiden, eikä mielikuvien varaan. Jos maahanmuuttopolitiikka nousee arvoaan korkeammaksi vaaliteemaksi, monet mielestäni tärkeämmät kysymykset menettävät painoarvoaan.

Olen keskustellut monen perussuomalaisen tai heidän kannattajansa kanssa maahanmuuttokysymyksistä. Osa on selkeästi päättänyt, että maahanmuuton estäminen on ainoa keino ongelmien ratkaisemiseksi. Onneksi löytyy myös niitä, jotka yrittävät hakea muitakin keinoja.

Oma kantani on se, ettemme voi ummistaa silmiämme maahanmuuton ongelmista ja että meidän tulee tutkia kaikki vaihtoehdot ongelmien kitkemiseksi. Maahanmuuton estäminen on kuitenkin aivan viimeinen vaihtoehto. Itse en näe millään tavoin mahdolliseksi sitä, että ongelmat kasvaisivat maahanmuuton osalta Suomessa niin suuriksi, että maahanmuutto pitäisi estää. Uskon että Eurooppa yhteisönä ja kansainväliset pakolaissopimukset linjaavat hyvin myös Suomen tulevaisuuden maahanmuuton niin, että se on kestävää ja ongelmat minivoivaa.

Siitä olen kuitenkin varma, että jos ummistamme silmämme maahanmuuttokriittisiltä ääniltä, alkaa vaikeudet politiikassa. Siitä meille on tuore esimerkki Ruotsista.

Kirjoittanut Jukka Hämäläinen

Linja-autonkuljettaja, pääluottamusmies ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.