KIITOS. OLE HYVÄ.

Nämä sanat me voimme yhä useammassa tapauksessa lausua itsellemme. Kysymys on yhdestä työllisyyttä salakavalasti muuttavasta, joskaan ei ihan uudesta ilmiöstä.

ikäiseni ihmiset muistavat kun käytiin pankin tiskillä hymyilevältä pankkivirkailijalta nostamassa rahaa tai kun jokaisessa pienessä kaupassakin oli lihatiski, jossa useampi myyjä jauhoi ja pakkasi jauhelihan tai siivutti lauantaimakkaran paperiin asiakkaan toiveen mukaan. Jotkut saattavat jopa muistaa kuinka bensa-asemalle ajettaessa  joku henkilökunnasta riensi tankkaamaan auton.

En lähde nyt muistelemaan menneitä ”ennen oli kaikki paremmin” -hengessä, koska kukaan tuskin kaipaa pankkijonoja. Tosin ei nykyisiä leipäjonojakaan.

Keskityn nyt siihen mitä kaikkea itsepalveluyhteiskunnan kehitys on tuonut tullessaan. On mielenkiintoista, kuinka ennen sille hymyilevälle pankkivirkailijalle maksettiin palkkaa siitä, minkä me jokainen tänä päivänä teemme itse. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä me maksamme nyt tuosta palvelusta pankille palvelumaksua. Siis palvelumaksua siitä, että palvelemme itse itseämme.

Se mikä tekee tästä kaikesta salakavalaa, on tulonjaon totaalinen muuttuminen. Hymyilevä pankkivirkailija maksoi palkastaan veroja, joilla kustannettiin ja rakennettiin yhteiskunnan palveluja. Samoin hän maksoi työeläkettä, jota suurin osa eläkkeellä olevista hymyilevistä pankkivirkailijoista nyt nauttii. Tärkeintä tietenkin oli, että tämä hymyilevä pankkivirkailija sai työstään toimentulon, jolla hän elätti itsensä ja perheensä.

Mielenkiintoisempaa tästä kaikesta tekee se, että asiakkaalle hymyn kera saatu palvelu ei maksanut mitään, toisin kuin nyt kun palvelemme siis itse itseämme. Kiitos. Ole hyvä.

Työmarkkinat muuttuvat myös tässä suhteessa koko ajan ja miltei joka puolueessa ollaan suunnittelemassa jonkinlaista perustulomallia, jossa osa ihmisen toimeentulosta muodostuu palkasta ja osa sosiaalisista tulonsiirroista. Näiden tulonsiirtojen rahoitus on rapautumassa, ellemme pian pääse järjestelmään, jossa työn tuottavuutta verotetaan työn teon sijaan. Itsepalvelun tuottama hyöty, robotit ja automatisaatio on saatava verolle tasavertaisesti ihmisvoimin tehtävän tuottavuuden kanssa siten, että se kattaa perustulon jokaiselle kehdosta hautaan. Tähän tarvitaan valtava muutos sekä finanssipireissä, että niitä ohjaavassa politiikassa.  Tai nykyäänhän se menee juuri päinvastoin.

Kirjoittanut Jukka Hämäläinen

Linja-autonkuljettaja, pääluottamusmies ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.