Ketkä maksavat hallituksen hullutukset?

Eduskuntakauden ollessa loppusuoralla hallituksen uhkapeliksi äityneet uudistukset ovat tulossa todella kalliiksi. Vaan kuka maksaa viulut tästä kaikesta?

EK:n johtaja Jyri Häkämies tuntee työmarkkinakentän ja neuvottelukumppanina toimivan ammattiyhdistysliikkeen toiminnan pääministeri Sipilää huomattavasti paremmin. Siksi hän on jo valmiiksi huolissaan hallituksen periksiantamattomuudesta johtuvasta laskusta. Sipilän lähipiiri, Suomen Yrittäjät eivät pieninä työnantajina tule kärsimään tämän seikkailun laskuista samalla tavalla kuin EK:n isot työnantajat. Eikä tämä todellakaan ole mukavaa ja ilmaista niille tuhansille työntekijöille, jotka joutuvat puolustamaan työtaistelulla työväestön oikeuksia koskien työelämää. Mutta Juha Sipilän hallituksen on helppo olla uppiniskainen, koska periaate on tulosta tärkeämpi.

Samalla hallitus laskettelee hallituspuolueiden rivikansanedustajien perseellä mäkeä. Tästä aiheesta vähän joka suuntaan katkeroitunut ja kansanedustajan uraansa lopetteleva Mikko Alatalo (Kesk.) teki tilitykseksi laulun. Se kuvastaa hyvin, minkä hinnan hallituspuolueiden rivikansanedustajat ovat joutuneet ministereidensä hillotolpista maksamaan. Kun naisten oikeudet omaan kehoonsa on jo myyty ryhmäkurin nimissä ulkoministeri Timo Soinin (sin.) nk. aborttiäänestyksessä syyskuussa, niin eiköhän tuohon samaan junttaan mahdu myös yksi irtisanomislaki. Jatkoa eduskuntaan ensi keväänä hakevien hallituspuolueiden kansanedustajilla on paljon selitettävää tulevilla vaalikentillä.

Mikään ei ole pyhää pääministeri Sipilälle, joka on suggeroinut itsensä ja ministerinsä ajamaan läpi asioita, jotka tuhoavat monen poliitikon uran ja tulevat maksamaan työtaisteluiden myötä Suomen taloudelle ja suurille yrityksille valtavia summia.

Tätä hallituskautta voisi verrata teatteriin, johon äänestäjät kutsuttiin keväällä 2015 katsomaan satunäytelmää kolmesta pienestä porsaasta, pääosissa Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb. Luvattiin, että tässä sadussa porsaat pelastuvat ja siinä sivussa koko maailma pelastuu. Tai ainakin Suomi.

Pian teatterilippunsa ostaneet katsojat tajusivat, että tässä sadussa porsaat kyllä pelastuvat, mutta maailma ei. Eikä ainakaan Suomi. Sen sijaan näytelmä on pikkuhiljaa muuttunut Jumalan teatteriksi, jossa rahvas istuu permannolla ja ottaa vastaan esityksen ”tuotoksen”, kun samaan aikaan parempi väki myhäilee tyytyväisenä korkealla aitioissaan.

Kyllä tämän näytelmän jäljiltä jää paljon siivottavaa ensi eduskuntakaudella…

Please follow and like us:
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.