KESKUSTELU OHENEE, RETORIIKKA KOVENEE

Eilen illalla (24.5.2018) YLE:n A-studiossa käytiin keskustelua teemalla ”Soten kohtalonhetket”. Mukaan oli kutsuttu eduskuntapuolueiden puheenjohtajista Keskustan Juha Sipilä, Kokoomuksen Petteri Orpo, SDP:n Antti Rinne sekä RKP:n Anna-Maja Henriksson. Mukana oli kuitenkin vain kaksi viimeksi mainittua ja he edustivat oppositiota. Petteri Orpo oli estynyt tulemasta, mutta pääministeri Juha Sipilän kabinetista oli juontaja Jan Anderssonin mukaan ilmoitettu että ”poliittisen tilanteen ruotiminen pääministerin ja opposition välillä studiossa ei ehkä ole kovinkaan hedelmällistä keskustelua.”

Ensinnäkin on todettava, että ennakkoon keskustelun hedelmällisyyden arviointi on todella vaikeaa, mutta ennen kaikkea se osoittaa todellista välinpitämättömyyttä asiaa seuraavia ihmisiä kohtaan, sillä aina on heitä jotka eivät tiedä asiasta tarpeeksi ja haluavat saada lisää tietoa sekä kuulla erilaisia näkökulmia. Sitä paitsi yleensä keskustelua seuraavat henkilöt arvioivat viime kädessä keskustelun hedelmällisyyden ja keskustelijoiden tehtävä on  yrittää tehdä kaikkensa omalta osaltaan, jotta keskustelu olisi hedelmällistä. Nyt pääministeri ei edes vaivautunut yrittämään. Ja tämähän ei ole ensimmäinen kerta, sillä pääministeri Sipilä on vältellyt koko hallituskauden joutumasta julkiseen debattiin opposition kanssa.

Opposition ja kansalaisten kritiikin kuuntelu tuntuu olevan siis kovin vieras ajatus Juha Sipilälle. Piirteet alkavat muistuttaa pahasti diktaattorin elkeitä ja se ei ole länsimaisen demokratian yhteiskuntajärjestykseen sopivaa. Se lisää vain entisestään vastakkainasettelua valtaa pitävien tahojen ja kansalaisten välillä.

Tulee väkisinkin välillä mietittyä omaa retoriikkaa poliittisissa puheissani ja kirjoituksissani. Retoriikka on kieltämättä koventunut, mutta niin se tekee yleisestikin. Olisi varmasti hedelmällisempää ja asiallisempaa keskustella asioista ilman tunnelatauksia, mutta tuntuu siltä että nykyiset arvopohjat erilaisten vaikuttajien välillä kasvavat, vaikka niiden pitäisi sivistysyhteiskunnassa lähentyä. Arvopohjien lähentymistä ei ainakaan helpota pääministeri Sipilän kaltainen toiminta, jossa avoimelle ja julkiselle keskustelulle ei enää pystytä antautumaan. Valtaa käyttävien on vain yksinkertaisesti osattava keskustella päätösesityksistään ja päätöksistään, olipa se kuinka epämiellyttävää tahansa heidän itsensä kannalta. Sillä jos he eivät sitä tee, asioiden käsittely käy entistä epämiellyttävämmäksi kaikille. Sen myötä myös retoriikka kovenee ja järkevän yhteistyön mahdollisuus käy heikommaksi.

Please follow and like us:
error0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.