Hallituksen tuhoisa logiikka

Olemme tällä hallituskaudella joutuneet palkansaajina toteamaan moneen kertaan, miten maan hallituksen päättelykyky ja argumentointi on erittäin huteralla pohjalla.

Roskaa kullaksi muuttava retoriikka saattaa joihinkin upota, mutta yhä useampi ymmärtää hallituksen toimenpiteiden takana olevan ideologian, joka palvelee ainoastaan pientä etupiiriä. Suurempi joukko, eli palkansaajat sen sijaan joutuvat jatkuvasti toimenpiteiden kohteeksi ja kärsijöiksi.

Epäloogisuus vain kasvaa, mitä pidemmälle maan hallituksen avaukset etenevät. Viimeisin episodi nähtiin työministeri Jari Lindströmin (sin.)  ilmoittaessa, että hallitus on ”tullut vastaan” palkansaajia. Vastaantulo on että alle 20 henkilöä työllistävien yritysten työntekijöiden irtisanomista helpotetaan sittenkin ”vain” alle 10 hengen yrityksissä. Lisäksi työntekijästä johtuvasta irtisanomisesta ei heilahda enää kuin 60 päivän karenssi nykyisen 90 päivän sijaan. Tämä uudistus koskisi kaiken kokoisia yrityksiä, koska työntekijöitä ei kuulemma voi asettaa eriarvoiseen asemaan yrityksen koon mukaan… hetkinen…

Työntekijän irtisanomisen perusteet voidaan asettaa eriarvoisiksi yrityksen koon mukaan, mutta työntekijän karenssi pitää olla yhdenvertaisuuden periaatteen mukainen??? En ole hetkeen nähnyt tai kuullut lainsäädännössä näin räikeää epäloogisuutta!

Toinen pahasti ontuva loogisuus hallituksen toimissa on siinä, että he olettavat lähtökohdat irtisanomislain valmistelussa aivan väärin. Hallitus olettaa, että työntekijäpuolen nollapiste on nykyisessä lainsäädännössä irtisanomisesta ja että hallitus asettaa uuden rajan neuvottelujen lähtökohdaksi. Siitä sitten pitäisi hieroa jokin kompromissi. Nämä kompromissit on jo luotu aikojen saatossa nykymuotoon.

Lähtökohdat eri osapuolilla on kuitenkin aluksi olleet siten, että työnantajapuoli on pitänyt oikeutenaan irtisanoa työntekijä ilman mitään perusteita ja työntekijäpuoli on sillä kannalla, ettei työntekijää voida irtisanoa.

Jos hallitus olisi ensinnäkin halunnut edes neuvotella irtisanomisen kriteerien muuttamisesta, niin työntekijäpuoli olisi hallituksen logiikalla tehnyt oman tarjouksensa. Se olisi voinut olla jotain sen tapaista, että yhden työntekijän voi irtisanoa joka karkauspäivä, jos työntekijä on varastanut työnantajaltaan. Muutoin irtisanominen olisi mahdotonta.

Näistä lähtökohdista olisi sitten voinut lähteä käymään kauppaa huutokauppakeisari Palsanmäen Akin tapaan. Nämä ”huutokaupat” on tavattu kuitenkin tehdä niiden osapuolten välillä, joita asia koskee, eli työmarkkinajärjestöjen välillä. Nyt jopa EK on tuskastunut hallituksen toimiin, koska seuraamukset hallituksen toilailuista lankeavat elinkeinoelämälle, jolle siis neuvotteluoikeus asiassa aidosti kuuluisi. Ei voi kuin todeta, että hallitus on sotkenut yhteiskunnan roolit täysin ja kaikki joutuvat kärsimään sen vuoksi.

Kirjoittanut Jukka Hämäläinen

Linja-autonkuljettaja, pääluottamusmies ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.