Vaalianalyysia

Nyt kun muutama yö on nukuttu vaalien jälkeen, niin on hiukan avattava näkemyksiäni vaalien tuloksesta.

En lähde mihinkään hallituskokoonpanon arviointiin, sillä tällä tuloksella se voi olla ihan mitä tahansa. Katsastan sen sijaan vaalien tulokseen johtavista syistä ja vähän ennakkoa seurauksista.

SDP oli vielä kuukausi ennen vaaleja n. 5% karkumatkalla seuraavaan puolueeseen eli Kokoomukseen. Sitten alkoi Perussuomalaisten nousu. He pystyivät taitavasti yhdessä Vihreiden kanssa viemään huomion talous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikasta maahanmuutto- ja ilmastopolitiikkaan, joista nämä kaksi puoluetta saivat mukavasti vastakkainasettelua, joka tuntuu olevan tämän päivän politiikan polttoaine. Ratkaisukeskeiset, kokonaisuutta ajattelevat poliitikot ovat tänä päivänä politiikan ulkokehällä. Ainakin vaalikentillä.

Sen sijaan vaalien jälkeen, ennen hallituksen muodostumista ääni muuttuu sen verran kellossa, että kaikki tarjoavat omia tavoitteitaan vakuuttaen halua vahvaan yhteistyöhön. Varsinainen politiikan teko alkaa vasta hallituksen muodostumisen jälkeen. Alkavalla eduskuntakaudella voi hyvin veikata, että debatti on entistä rumempaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että vaalikentillä on siis profiloiduttava entistä suppeamman ja enemmän äärilaitoihin menevien teemojen ympärille. Kokonaisuuksia kärkenään ajattelevista vain harvat nousevat edustajiksi.

Katselin eilen MTV3-kanavalta Jaakko Loikkasen Asian ytimessä -ohjelmaa, jossa haastateltavana oli Vihreiden Maria Ohisalo ja Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen. He ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaukana kansanedustajien arvomaailmat ovat. Kuten aiemmin totesin, keskustelu hallitusneuvotteluiden alkaessa on hyvin yhteistyön merkitystä korostava, mutta jo nyt oli myrskyn merkit ilmassa.

Perussuomalaisilla tulee olemaan vaikeaa toteuttaa äänestäjilleen tekemiä lupauksia. Varsinkin kun heidän äänestäjillään tuntuu olevan hyvin epärealistinen kuva näiden tavoitteiden toteuttamisesta. Paljon pitäisi tapahtua ja nopeasti. Oppositio voisi pelastaa Perussuomalaiset, jolloin alkaisi uusi kehä jollainen alkoi vuoden 2011 vaalien jälkeen, kun Perussuomalaiset jäivät oppositioon odottelemaan jytkyä.

Toisin on Vihreillä, joiden tavoitteet ovat huomattavasti kauaskantoisemmat ja tavoitteiden toteutuminen ulottuu useamman hallituskauden taakse. Siksi he voivat tehdä paljon pragmaattisempaa politiikkaa ja vakiinnuttaa pienilläkin teoilla paikkansa isojen joukossa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että he päätyvät tällä kaudella hallitusvastuuseen. Siihen heillä on hyvät mahdollisuudet, sillä heidän tavoitteillaan on huomattavasti laajempi tuki muista puolueista.

Uskon vahvasti, että tällä vaalituloksella politiikan muutokset tulevat olemaan minimaaliset, oli hallituskokoonpano sitten mikä hyvänsä. Tulemme menemään seuraavat neljä vuotta likipitäen samalla politiikalla kuin viime kausi. Eriarvoisuuden kehittyminen ei ole yhtä rajua, mutta edelleen se ei kapene. Se tosiasia tulee jäämään siis yhä rumemmaksi käyvän retoriikan alle, sillä sen retoriikan tuloksena on liian moni edustaja valittu eduskuntaan.

Samalla kun vastakkainasettelu lisääntyy, samalla myös järkevä sopiminen katoaa. Se taas syö uskottavuutta demokratialta ja politiikalta. Toivon kuitenkin olevani väärässä ja asioiden menevän järkevämpään suuntaan.

Öyhöttämistä

Olen seurannut YLE:ltä eduskuntavaalien puheenjohtajatenttejä. Toimittajien grillissä ovat käristyneet kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat vuorollaan vakuuttamassa sekä kansalle, että toimittajille oman puolueensa erinomaisuutta ja toisten puolueiden heikkouksia. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti omassa osuudessaan framille termin ”öyhöttää”, joka Wikisanakirjan mukaan tarkoittaa seuraavaa: metelöidähäiriköidä, käyttäytyä uhkaavalla ja häiritsevällä tavalla julkisella paikalla, öykkäröidä; äännellä uhkaavasti, epäselvästi tai epäartikuloidusti.

Jussi puhui Vihreiden ilmastoöyhöttämisestä ja kertoi kuulijoilleen että ilmastosta öyhöttäminen on mennyt liian pitkälle ja saanut liian suuren painoarvon. Jussi ei kuitenkaan tunnistanut oman puolueensa öyhöttämistä maahanmuutosta. Joidenkin mielestä maahanmuutto kun on saanut liian suuren painoarvon poliittisessa keskustelussa.

Näyttää siltä, että gallupjohtaja SDP on nyt kaikkien muiden puolueiden haastettavana. Ja näinhän sen kuuluukin olla. Samalla kun muut puolueet öyhöttävät omalla kärjellään, niin SDP joutuu johtoasemansa säilyttääkseen myötäilemään joka suuntaan, mutta samalla pitäen kiinni vahvasti omasta agendastaan eli eriarvoisuuden poistamisesta.

Siinä missä Vihreät haluavat haastaa ilmastopolitiikassa ja Perussuomalaiset maahanmuutopolitiikassa, niin Kokoomus ja Keskusta haluavat öyhöttää talouspolitiikasta. Politiikka on kompromissien taidetta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Meidän on ymmärrettävä, että ilman rahaa ei ole yhteiskunnan palveluita. Ilman yhteiskunnan palveluita heikompiosaiset jäävät ilman apua. Meidän on huolehdittava taloudestakin kestävästi. Veronmaksumoraali rapautuu, jos kansalaisilta kerättyjä veroja käytetään väärin. Verovaroja voidaan käyttää väärin monella tapaa ja kaikissa tuloluokissa. Jos verovaroja jaetaan tulonsiirtoina vähäosaisille liikaa, se ei edistä parempiosaisten moraalia maksaa veroja. Jos taas rikkaat voivat tehdä voittoja verovaroista, kuten nyt esimerkiksi vanhusten hoivapalveluissa on käynyt, niin ei vähempiosaisten veronmaksumoraali sen johdosta kyllä kasva.

Meidän on otettava kaikki edellä mainitut asiat vakavasti, mutta samalla niille on annettava oikeat mittasuhteet. Vaalien alla on helppo öyhöttää mistä tahansa teemasta, mutta vaalien jälkeen alkaa arki ja jokaisen eduskuntapuolueen on otettava kokonaisuus tarkasteluun. Jos näin ei käy, emme pysty hallitsemaan tärkeintä eli kokonaiskuvaa. Siksi suosittelen kaikille äänestäjille, että vaikkakin se tärkein asia maailmassa sijaitsee kullakin noin metrin säteellä omasta navasta, niin siihenkin tuo kokonaiskuva ratkaisee monella tavalla ja se kannattaa punnita huolella.

Ikiliikkuja

Vaalikenttiä kiertäessäni olen törmännyt pariin mielestäni outoon väitteeseen, kun olen keskustellut oikeistomieleisten ihmisten kanssa.

Ensinnäkin heistä on hyvä että työpaikkoja syntyy, vaikkakaan niistä ei saisi riittävää toimeentuloa elämiseen. Työ tuntuu olevan heille se itseisarvo, ei hyvinvointi tai toimeentulo joka työstä pitäisi saada. Kun jatkan asiasta keskustelua ja kysyn, että pitäisikö ihmisen tulla toimeen työstään saadulla palkalla, niin vastaus kääntyy perusturvaan ja erilaisiin tulonsiirtoihin. Sillä kuulemma voidaan rahoittaa loppuosa toimeentulosta.

Sen jälkeen keskustelu kääntyy väistämättä siihen, että milläs tämä toimeentulo kestävästi rahoitetaan? Mehän tiedämme, että palkalla pitäisi tulla toimeen ja maksaa siitä veroa ja kerryttää eläkettä. Mikäli palkka ei riitä edes elämiseen, niin miten nuo verot ja eläkkeetkään tulee hoidettua ja milläs se perusturva silloin ihmisille maksetaan? Ilmeisesti raha kasvaa puussa tai olemme keksineet vähintäänkin ikiliikkujan.

Jotkut sentään hyväksyvät sen esityksen, että työn sijasta tulisikin ryhtyä verottamaan työn tuottavuutta, mutta monelle se on jo liikaa, sillä heidän mielestään Suomessa on jo aivan liian korkea verotus hyvätuloisille. Näitä yleensä vastaajat edustavat itse. Ihan selvää vastausta en tähän kysymykseeni tulevaisuuden tulonsiirtojen rahoituksesta ole saanut.

Toinen asia on työperäinen maahanmuutto. Sitä tuntuvat monet haluavan lisää. Onhan totta, että meillä siirtyy koko ajan suurempia ikäluokkia eläkkeelle kuin uusia tulee työvoimaksi työmarkkinoille. Kun totean, ettei meillä ole kuitenkaan omillekaan tarpeeksi töitä, koska työttömiä ja lisää työtä haluavia osa-aikaisia on paljon, niin vastaukseksi tarjotaan kohtaanto-ongelmaa. Sillä ei tunnu olevan kovin paljon merkitystä, tuleeko maahan jokaista työllistyvää maahanmuuttajaa kohti useampi työtön työperäinen maahanmuuttaja. Vain sillä tuntuu olevan merkitystä, että työvoimaa on riittävästi tarjolla. Eikä heidänkään toimeentulolla ole keskustelijoiden mielestä niin väliä, kunhan vain työvoimaa on tarjolla.

Minä povaan erittäin suuria ongelmia, mikäli jokaista työperäistä kohti tulee Suomeen lisää työttömiä ihmisiä. Ihonväristä, etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumatta ihminen turhautuu, mikäli hänellä ei ole mahdollisuuksia tulla toimeen työllään jos hän on työkykyinen. Turhautuminen johtaa yleensä vakavampiin ongelmiin, kuten masennukseen, mielenterveysongelmiin ja joidenkin kohdalla päihteiden käyttöön. Noilla tekijöillä on usein yhteiskunnan kannalta erittäin vakavat negatiiviset seuraamukset.

Jos siis on vaikeaa löytää tällä yhtälöllä rahaa perusturvan ja tulonsiirtojen maksamiseen, niin kerrointa kasvattaa lisää vielä ne henkilöt, jotka elävät kokonaan ilman työtä ja minkäänlaista palkkaa. Tämän apparaatin pyörittämiseen tarvittaisiin melkoinen ikiliikkuja.

Älä tule paha uutinen, tule hyvä uutinen

Näin toivovat varmasti jokaisen puolueen ehdokkaat ja tukijat tänä päivänä. Sote-uudistuksen ja hallituksen kaatuminen oli varmasti iso yksittäinen uutinen ja pettymys hallituspuolueiden edustajille viime viikon perjantaina. Yksi iso uutinen vaalien alla voi vaikuttaa vaalitulokseen merkittävällä tavalla. Varsinkin kun se uutisoidaan juuri ennen vaaleja, sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Jopa neljäksi seuraavaksi vuodeksi.

Sunnuntaina Tukholmassa räjähti linja-auto. Ensi reaktioita sosiaalisessa mediassa näkyi olevan, että räjähdystä epäiltiin maahanmuuttajataustaisten terroriteoksi. Toki nämä kirjoitukset hävisivät nopeasti, kun osoittautui että linja-auto oli siirtoajossa ja onnettomuudessa loukkaantui ainoastaan kuljettaja. Linja-auto oli siis kaasukäyttöinen ja se osui matalan tunnelin varoituskyltteihin vakavin seuraksin. Näin linja-autonkuljettajana omasta näkökulmastani katsottuna asiasta ei juurikaan keskusteltu syyn selvittyä. Ilmeisesti vakava onnettomuus ei ole enää kommentoinnin tai keskustelun arvoinen, mikäli se ei ole terroriteko tai maahanmuuttajien tekemä rikos?

Neljä vuotta sitten, lauantaina 18.4., juuri ennen vaaleja levisi uutinen Helsingissä tapahtuneeksi epäillystä maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten joukkoraiskauksesta. Tuo uutisointi nousi silloin niin laajasti keskusteluun, että se ei voinut olla vaikuttamatta seuraavana päivänä pidettyihin eduskuntavaaleihin. Perussuomalaiset olivat ennakkoäänestyksen perusteella vasta neljänneksi suurin puolue, mutta he nousivat varsinaisen äänestyspäivän äänillä maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Yksi uutinen tai huhu voi siis vaikuttaa dramaattisesti äänestyskäyttäytymiseen, vaikka asioiden kokonaisuuden tulisi ohjata äänestyskäyttäytymistä. Siksi toivonkin hartaasti, että äänestäjät pystyisivät katsomaan kokonaiskuvaa Suomen politiikan vaikutuksista pidemmällä aikavälillä niin taaksepäin kuin tulevaisuuteen. Yhdellä asialla voidaan verhota monta muuta vakavampaa asiaa piiloon. Näin ei varmasti kukaan toivoisi käyvän.

Soten hautajaisista uuden eduskunnan ristiäisiin

Mennyt viikko oli poliittisen tilanteen osalta käänteetekevä. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kaatumista oli osattu odottaa jo pitkään, oli se kuitenkin tapahtuessaan iso uutinen. Vielä suurempi uutinen seurasi kohta perästä, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti kaatavansa maan hallituksen ja hakevansa hallituksen eroa tasavallan presidentiltä. Pääministeri perusteli tapahtunutta henkilökohtaisen lupauksensa lunastamisella eli tulos tai ulos -periaatteella.

Näin pääministeri Juha Sipilä vaihtoi päähänsä Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän hatun ja riensi saman tien vaalikentille kertomaan kansalle Keskustan omasta sote-uudistuksen mallista, kun hallituskumppani Kokoomuksen puheenjohtaja jäi vielä hölmistelemään ja tuomitsemaan pääministerin hallituksen kaatoa.

Hallituksen kaatumisella ei sinällään ollut merkitystä tässä vaiheessa kautta, sillä vaalit ovat jo viiden viikon päässä. Temppu oli silti laskelmoitu ja antaa nyt hallituspuolueille aikaa julistaa omaa sanomaansa vaalikentillä. Tämä tarkoittaa sitä, että osansa saavat sekä hallituskumppanit, että hallituksen epäonnistumiseen syytön oppositio. Oman arvioni mukaan tullaan näkemään ennätyksellisen rumaa peliä sisältävä vaalikevät.

Nähtäväksi jää, kenen kouraan lopulta Musta-Pekka jää. Keskusta on kantanut pääministeripuolueena suurimman vastuun hallituksen epäonnistumisista, mutta viime aikojen paljastukset Kokoomuksen ajaman markkinamallin raadollisuudesta yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten rahastamisella ja heitteille jättämisellä, ovat nakertaneet myös Kokoomuksen kannatusta.

Pääministeri Juha Sipilä on luvannut jatkaa tulos tai ulos -periaatettaan myös Keskustan puheenjohtajana jatkamisensa suhteen. Jää nähtäväksi, palkitsevatko Keskustasta paenneet kannattajat Sipilän hallituksen kaadon ja palaavat kannattamaan Sipilää vai haluavatko he muutoksen nykyisen Keskustan politiikkaan. Jos he jättävät äänestämättä Keskustaa tulevissa eduskuntavaaleissa, se tarkoittaa Juha Sipilän puheenjohtajuuden loppumista ja samalla Keskustalla on mahdollisuus tehdä selkeä suunnan muutos vaikkapa alkiolaiseen suuntaan, jolloin yhteistyö SDP:n kanssa olisi tulevaisuudessa huomattavasti helpompaa.

Toinen iso kysymys kuuluu minne keskustalaiset äänensä suuntaavat, mikäli he haluavat eroon Juha Sipilästä? Kokoomukselle tuskin heidän kannattaa ääniään antaa, sillä se tarkoittaisi nykyisen kaltaisen menon jatkuvan ja Kokoomus voimistuessaan jatkaisi kansalaisten kannalta tuhoisaksi osoittautunutta yksityistämistä, mikä jo monesti on törmännyt mm. perustuslakiin. Perussuomalaiset ovat nostaneet kannatustaan jo nyt nimenomaan Keskustan ja Kokoomuksen kustannuksella. Ruotsin vaalit osoittivat jo aiemmin, miten epävakaaksi tilanne voi poliittisesti muodostua, mikäli populistipuolue pääsee vahvaan vaaankieliasemaan. Samoin perussuomalaiset ovat aiemmassa hallitusvastuussa osoittaneet, miten epävakaata heidän työskentelynsä hallituksessa on ja miten suuria sisäisiä ristiriitoja puolue sisältää. Talouspolitiikkakin on heikompiosaisten kannalta erittäin arveluttavaa. Aluepolitiikassa täysin erilaista linjaa ajavien Vihreiden riveihin tuskin kovin paljon sympatiaa keskustalaisten kannattajilta löytyy.

Joka tapauksessa vaalikevät tulee olemaan mielenkiintoinen ja vaiherikas.

#äänestähyväihminen

Jukan jousille -vaalikampanjan loppusuoran startti 27.2.2019

Jyväskylän Työväenyhdistyksen tiloissa B-salilla startattiin lennokkaasti Jukan jousille -vaalikampanjan loppusuora. Tukijoukkoja oli mukana runsaasti ja viimeisen puolentoista kuukauden toimintaa sai suunnitelmat. Eduskuntavaaliehdokas Jukka Hämäläinen voi lähteä tyytyväisin mielin kiertämään vaalikenttiä. Tukea on laajasti ympäri maakuntaa ja mitä lähemmäs vaalit tulevat, sitä enemmän ihmisiä on tullut mukaan kampanjoimaan.

Eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen politiikan suunta neljäksi seuraavaksi vuodeksi. SDP:n gallupjohto on saatava realisoitua vaalivoitoksi. Siksi kampanjaväki on sitoutunut vahvasti vaalityöhön ja iloisella ilmeellä varustautunut tuleviin tapahtumiin.

On jälleen aika sopimusyhteiskunnan

Neljä vuotta sitten olin ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntavaaleissa. En ollut silloinkaan enää ihan aloittelija politiikassa, mutta ero kuntavaaliehdokkuuteen oli merkittävä. Edustamani puolue oli ollut aina raskaassa ja oman hintansa vastineessa hallitusvastuussa. Vaalikenttiä kierrellessä sai rapaa silmilleen, koska hallituspolitiikka ei tunnu koskaan miellyttävän suomalaista äänestäjää vaalien alla.

Tein TV-mainoksen ja vaalivideon, jossa TV-sarjasta tuttu sorakeisari Sorjonen alias näyttelijä Jussi Myllymäki räyhäsi puhelimessa työntekijälleen Sutkille, jota hän oli irtisanomassa. Ajattelin tuolloin videota tehdessäni, että onkohan tämä liian raju kuvaus suomalaisesta työelämästä ja että voiko politiikalla oikeasti vaikuttaa sittenkään kovin paljon työpaikkatason kysymyksiin.

En ikinä olisi voinut arvata, kuinka oikeassa tulen olemaankaan. Heti eduskuntavaalien 2015 jälkeen politiikka alkoi heti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen muodostumisen jälkeen vaikuttaa työmarkkinoihin. Alettiin vääntää kilpailukykysopimusta eli kikyä, jolla mm. suomalaisen työntekijän työaikaa lisättiin palkatta ja julkisen alan lomarahoja leikattiin 30%. Tämä kaikki tehtiin liiemmin työntekijöitä kuulematta ja sanelemalla. Seuraavaksi ryhdyttiin hutkimaan työttömiä nk. aktiivimallilla, josta muodostui toimeentulon leikkuri suurelle osalle työntekijöitä, jotka ovat olleet muutenkin kaikista heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Viimeisenä niittinä ryhdyttiin vielä helpottamaan työntekijöiden irtisanomista. Tällä toimenpiteellä haluttiin tehdä työmarkkinoita entistä epävarmemmiksi. Kaiken tämän jälkeen ihmetellään miksi ikäluokat pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä. Eihän nuoret uskalla perustaa perheitä, kun ei ole itsellä näköpiirissä kuin palkattomia työkokeiluja ja työharjoitteluja, nollatuntisopimuksia ja pätkätöitä. Ei siinä vastuullinen ihminen pysty ajattelemaan perheen perustamista, kun ei ole omastakaan toimeentulosta tietoa.

Tuo sorakeisari Sorjosen esimerkki taisi siis osua enemmän kuin oikeaan jo silloin. On vain toivottava, ettei tällä tavalla johdeta maata seuraavat neljä vuotta tulevien eduskuntavaalien jälkeen. Se vaatisi sitä, ettei yksikään hallituspuolue ole maan suurin puolue vaalien jälkeen. Olemme nyt nähneet karuimmalla tavalla sen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään, mikäli hallituksessa ei ole yhtään vasemmistopuoluetta.

Minun on edelleen todettava, ettei suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ole rakennettu räyhäämällä, sanelemalla tai alistamalla. Se on rakennettu yhteisesti sopimalla, sopimuksista kiinni pitämällä ja heikompia auttamalla. Vain siten voimme olla todellinen hyvinvointiyhteiskunta ja sivistysvaltio. Se on myös se ainoa tekijä, jolla voimme oikeasti kilpailla maailmalla myös talouden näkökulmasta. Me tarvitsemme hyvinvoivia kansalaisia, joilla on tulevaisuuden näkymiä ja varmuutta toimeentulosta. Me tarvitsemme hyvää koulutusta ja osaajia. Me tarvitsemme yhteistyötä ja päätöksiä, jotka perustuvat kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Tähän me voimme vaikuttaa tulevissa eduskuntavaaleissa huhtikuussa.

Vaaliasetelmat tiivistyy

Eduskuntavaaleihin on aikaa nyt reilu kaksi kuukautta ja YLE:n tuorein puolueiden kannatuskysely osoittaa asetelmien tiivistyneen. Vasemmisto-oikeisto -akselilla toimivat suuret puolueet kokivat aiempiin kannatusmittauksiin verrattuna merkittävää laskua, kun taas liberaali-konservatiivi -akselilla olevat Vihreät ja Perussuomalaiset nostivat kannatustaan.

On selvää että Perussuomalaiset tulevat ratsastamaan maahanmuuttokysymyksillä, joihin liitetään Oulun seksuaalirikosten kaltaiset teemat. Aihe tulee olemaan edelleen herkkä ja siitä tulisikin keskustella vakavasti ilman kiihkoa ja tunnekuohuja. Oulun seksuaalirikoksiin viittaaviin keskusteluihin tulisi kytkeä laajemmin naisiin ja lapsiin kohdistuvat seksuaali- ja väkivaltarikokset. Myös kristillisissä yhteisöissä on vakavia ongelmia asian suhteen ja ne eivät saa jäädä ihonväriin sekä uskontoon perustuvan keskustelun ulkopuolelle.

Mielenkiintoiseksi nousee kamppailu suurimman puolueen asemasta. Kokoomus romahti 2,3% kyselyissä, vaikka myös SDP tippui myös n. prosenttiyksikön. Kokoomuksen kannatusta syö markkinavoimien hyysääminen, jolla unohdetaan yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. On käsittämätöntä, kuinka jokin puolue voi antaa esimerkiksi vanhuksien hoidon rapautua rahan vallan edessä!

Käsittämätöntä on myös Kokoomuksen viestintä asiassa. Kaikki eduskuntapuolueet ovat heränneet vaatimaan lakiin hoitajamitoitusta, joka olisi 0,7 hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Tuolla kirjauksella voitaisiin selkeästi osoittaa, että vanhusten hoiva tarvitsee aidosti lisäkäsiä, jotta hoito olisi inhimillistä ja ihmisten elinkaaren loppupään arvoista. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sen sijaan pyörittelee asiaa ja haluaa hoivalle mitoituksen joka ei ole numero. Siis mitta, joka ei ole mitta! Olisihan se mukavaa mennä kauppaan ostamaan kilo banaaneja ja todeta kassalla, että minun yksilöllisen tarpeeni mukaan näitä banaaneja on vain puoli kiloa.

Myös Keskustan kannatus on valahtanut rajusti. Huomattavaa on, että koko hallituksen kannatus on enää vain 34,3%. Äänestäjistä siis enää noin joka kolmas kannattaa hallituspuolueita. Näin surkeaa kannatusta hallituspolitiikalle ei vähään aikaan ole nähty ja itse en ainakaan ihmettele sitä yhtään. Näin eriarvoistavaa politiikkaa ei ole tehty Suomessa miesmuistiin.

SDP on kaikkien näiden turbulenssien keskellä pystynyt siis parhaiten vakuuttamaan suomalaiset siitä, että eriarvoistumisen kehitys voidaan pysäyttää, ihmisille voidaan tarjota asianmukaiset ja riittävät yhteiskunnan palvelut sekä hoitaa myös valtion taloutta kestävästi. Tämä vaatii sen, että veroja kerätään jokaiselta maksukyvyn mukaan ja verorahat käytetään palveluiden tuottamiseen tehokkaasti. Ei siten kuin nykyinen hallitus haluaa, eli taataan yksityisten sijoittajien maksimaaliset voitot ja hyväksytään laajamittainen aggressiivinen veronkierto sekä veroparatiisit.

Uskon vahvasti siihen, että suomalaisilla äänestäjillä ja SDP:llä on huhtikuussa sama suunta.